Intuitio, tunne jostakin edessäolevasta, tulevasta, on vahva, se tulee usein. Esimerkki: Otan juomalasin astiakaapista..  Siis miettikää... Otan juomalasin astiakaapista ja minulle tulee vahva tunne siitä, miten pakkaan juomalasit muuttolaatikkoon, käärin sanomalehteen,,,,  Miksi näin, ja minne sitten muuttaisin, en tiedä. Ehkä se on vain oma haave, toive, unelma. Poismuutosta, muutoksesta. Ja näkee edessään sen, minkä haluaakin. 

Tai sitten ei. Se voi olla oikeasti etiäinen. Mistäs me näitä tiedämme. 

Toisaalta, olen ennenkin vahvan intuition kokenut, lähinnä jonkin asian tai elämänvaiheen tai työpaikan päättymisenä. Uudesta ei mitään tietoa, mutta vahva tunne, että se, mitä sillä hetkellä elän, tulee päättymään, se olisi vain ajan kysymys.  Ja niinhän sitten on käynytkin.  

Ehkä sekin on vain sitä, että oma alintajunta työstää muutosta, jonka sitten ihan itse toteuttaa. Että mitään ennalta kirjoitettua Kohtalontietä ei oikeasti ole olemassakaan. On vain meidän itsemme siinä hetkessä tekemiä päätöksiä, ratkaisuja, joista sitten aina seuraa jotakin ja siitä taas jotakin muuta.. Toiset osaavat tehdä kauaskantoisesti hyviä ratkaisuja. Toiset taas tekevät päätöksensä lyhytnäköisemmin, tai eivät osaa tarttua hyvään, vaikka se eteen päin kasvoja tuotaisi, vaan valitsevat siitä vierestä paskemman oksan ja sitten menee sen tien mukaisesti kaikki vähän pieleen tai ainakin kivikkoisemman polun kautta kulkien. 

No niin, tämä oli tämmöinen ajatus jostakin helmikuulta. Olin tallettanut tuonne luonnoksiin ja tänään jatkoin ajatelmani loppuun.