Vaappuaatto meni vähän toisenlaisissa toiminnoissa kuin alunperin ajattelin, vaikkakaan mitään "loppuun asti lukkoon lyötyä" en näin lasten kanssa vietettävässä vapussa suunnitellutkaan.

Jii on viikon valitellut jalkasärkyä. Kulki varvistamalla. Varasin aamulla ajan terkka-aseman lääkärille, joka lähetti röntgeniin. Ensiavun traumalääkäri katsoi kuvan ja pohti, että murtumaa luualueella ei ole, mutta ongelma voi olla kasvuruston alueella, joka ei näy röntgen-kuvissa mutta käyttäytyy samoin kuin luumurtuma. Nilkka kipsattiin, jätkä sai kepit ja on ollut koko illan asiasta pahantuulinen ja ärhentelevä. 

Yleensä välttelen ruokakaupassa käyntiä aattoina ja pitkiä pyhiä edeltävänä päivänä sen hillittömän ruuhkan ja kassajonojen takia. Tänään oli puolittain pakko käydä. Ehkä olin ennen pahinta ruuhkaa, kun olin noin kolmen aikaan iltapäivällä. Sain tehtyä huipputärkeät ostokseni, enkä se minä ollut, se oli se Pirkka; sipsejä, karkkia, olutta, maitoa, patonkeja. Appelsiiniä, salaattia, kurkkua, nakkeja ja sen semmoista tuiki tärkeää apetta, mitä ilman ei näitä pyhiä pärjää.

Tein pienen annoksen munkkeja. Olivat muuten todella hyviä. Olisin voinut syödä ihan määrättömästi, kalorittomia versioita kun olivat. En muista milloin viimeksi olen näin hienosti onnistunut.

 

Lapsille oli myös tippaleivät. Itse en niistä erityisemmin perusta. Jii kertoi, että mummolassa oli ollut toisenmallisia. Olivat huhtikuun puolivälin isi-tapaamisella viettäneet vappua ennakkoon mummolassa, koska Jiin kertoman mukaan mummo oli todennut, etteivät he tapaa vappuna.

Totesin, että ettehän te tapaa, kun teillä ei ole tapaamista vappuna, eikä se minusta lähtöisin oleva asia ole. Varoittelin lapsia, että toukokuussa ei välttämättä isi-tapaamista ole ollenkaan; olen jo maaliskuussa laittanut sähköpostia Isukille tapaamisviikonlopuista. Touko- ja kesäkuun kohdalta ei ole vahvistanut, on vain vastannut tyyliin, että katsoo kalenterinsa tilanteen myöhemmin. Ja nythän olen saanut niitä viestejä, jossa kehoittaa minua laittamaan lapset bussilla Somakylään tai tuomaan ns. puoliväliin, ja rivien välistä sain käsityksen, ettei hän ole halukas ajelemaan tänne tapaamisia toteuttamaan, vaikka on virallisesti täällä kirjoilla ja tapaamiset voi toteuttaa hänen omassa asunnossaan.

No, meidän vappu siis jatkui kotoisasti tippaleivän, munkkien, makeisten ja popparien äärellä. Serpenteja ja ilmapalloja. Pirpanan iltapäiväkerhossa oli ollut vappudisko, saa pukeutua, paras asu palkitaan. Pirpana oli laittanut yhden lempimekoistaan, ja oli pettynyt ja itkuinen kun ei ollut voittanut. Mä en voita ikinä! Yhden pukukilpailun oli voittanut joskus syyslukuaudella iltapäiväkerhon bileissä ja nyt sitten on äärimmäisen pettynyt, kun voitto ei automaattisesti lankea hänelle joka kerta. Kerranhan se jo tuli, on se sitten kumma ettei muina kertoina kohdalle osu! Toisaalta, en ymmärrä näitä lasten teematapahtumien pukukilpailuita. Miksi se "paras asu" pitää aina valita ja palkita!? Ja millä perusteilla se "paras asu" valitaan? Jokainen asuhan on paras! 

Illemmalla kävin Pirpanan kanssa saunassa. Pirpana makasi ylälauteella samaan mallin kuin minullakin on tapana, ja sitten keitteli minulle erilaisia kahveja pienellä lelu-kahvinkeittimellä. Sain suklaakahvia, minttusuklaakahvia, appelsiinikahvia, lattea, capuccinoa, espressoa, tavallista maitokahvia kofeiinittomana laktoosittomaan maitoon ilman sokeria. Kiukuttelin lauteilla, valitin ja marisin, kun yksi kahvinjämä kaatui, enkä rauhoittunut millään.. ketähän minä muistutan?

Saunan jälkeen Pirpana hytisi ja paleli sohvalla fleeseviltin alla. Laita se yöpaita päällesi! Iltapalaksi tyttö halusi munkin, ja näin vappuaaton kunniaksi se on mahdollista. Mutta munkkia on mahdotonta syödä kun palelee niin, ettei voi kuin käpristyä yöpaitansa sisään vinkumaan, marisemaan ja uikuttamaan. *huoh* Joka päivä, mieluummin kahdesti päivässä, on keksittävä joku vikinän ja ulinan aihe! Marina ja uikutus on samanlaista, aihe vaan vaihtuu. Aikansa sitä jaksaa, ohittaa, sivuuttaa, nähdä asiassa huumoria, kannustaa ja kehoittaa, löytää positiivinen näkemys, ohittaa ja olla kuulematta.. ja siten tulee se jyrähdys: nyt loppu ja tee kuten sanotaan.

Ja Pirpanan vikinästä provosoitunut Jii saa omansa: Keskity omaan toimintaasi äläkä puutu toisen olemiseen!

Ei nyt sanatarkasti näin, mutta melkein.

Pirpana pääsi puhtaiden lakanoiden väliin pehmoötykät kainalossaan nukkumaan. Iltasatua en lukenut, mutta laulaa lollotin muutaman unilaulun.

Jii on viettänyut koko illan sohvan nurkassa lojuen jalkavammaisena. Miehen paikka. Sohva.

Sihautin Pirkka-lagerin ja menin yöpaita päällä ulos pikku pihalleni juomaan vappusimani. Ilta oli keväisen viileänlämmin, pehmeä, hiljainen. Lintujen sekalainen kuoro sirputti pesänrakennuspuuhissaan, jossain haukkui koira. Oli kuin olisin ollut jossain kaukana maalla, luonnon keskellä, ja olin kuitenkin keskellä tiivistä asutusta. Taivas kaartui korkealla vaalena, sinisenharmaana flanellikankaana, kuu katsoi alas hämmästynein ilmein soikeana, valkoisena.

Meidän sisältä näkyi kaikki ulos. Meidän sisälle näki kaiken. Sisustuksellisen sekamelskan. Eteisen korkea hylly, jonka laatikoissa on myssyt ja tumput, vetolaatikoissa laturit, työntyi eteisestä olohuoneen puolelle. Korkea nupilipasto, valkea lastulevykirjahylly, jonka lasivitriineissä komeilee sekalaisessa järjestyksessä lasten askarruksia ja keramiikka vuodelta Nakki ja Kivikirves. Jokaisella tasolla, jokaisella hyllyllä jokin lasten tekemä askarre. Puu-, savi-, kipsitöitä, piirustus, kollaasi, hiilipiirros, pahvista tai sokerin paloista rakenneltu asetelma, tikkujen varassa olevat viirit, liput, sydämet. Osa kehyksissä, osa muuten vaan. Onhan niitä, joka seinälle, hyllylle, tasolle, ikkunalle laitettavaksi.

Muksut vetää unta kuuppaansa pehmot kainaloissaan. Radio laulaa suomi-iskelmää. Viileä kevätyö viistää lattialla avoimesta ikkunasta. On rauhallista, tyyntä, mukavaa arkipyhän iltaoloa, vaikka pitkin päivää onkin ollut kummankin tenavan taholta ulinaa, parkua, ja pahantuulista ärinää.

Huomenna on varmasti (vieläkin) parempi päivä. Vappu jatkuu.

 

Siinä on tämänaamuinen koululaisten aamupala, kummallekin omanlaisensa. Pirpanalle ruisleipä ilman mitään päällystä ja Jiille jugurtti, sämpylää (ihan itse tehtyä, köhöm!) kera juuston ja salaatin. Pirpana jätti mandariinit syömättä. Jii nassutti kaiken, kroonisessa nälkätilassa oleva esimurrosikäinen poika.