Tuolla alempana harmittelen, kun Pirpanan kummista ei ole mitään kuulunut pieneen ikuisuuteen. Ei ole edes vastannut sähköpostiini, joten enpä niitä hänelle sitten ole lähetellyt. Synttärilahjan postitti, mutta mukana ei ollut muuta kuin pieni lahja (pujoteltavia helmiä) ja onnittelukortti Pirpanalle. Enpä sitten minäkään mitään yhteyksiä ole ottanut sen kummemmin, kun en vastausta ole omaan saanut.

Joululahja myös ihmetetty. Punainen peruspipo, ei mitään muuta. Ei korttia, ei kirjettä.

Ok, mennään sitten näin. Pirpana kirjoitti joulukorttiin kiitokset lahjasta ja sen postitin Kummille.

Nyt päivänä muutamana Kummi oli yrittänyt soittaa joten soitin hänelle takaisin.

Kummi kertoi, että oli saanut meille lähettämänsä paketin palautuneena. Hän oli siis joulun aikaan lähettänyt meille paketin, jossa oli ollut jotain jouluista meille kaikille kolmelle. Paketin lähetyskoodin piti tulla tekstarina, mutta Kummi olikin laittanut siihen väärän puhelinnumeron. Saapumisilmoitus oli mennyt jollekulle toiselle henkilölle. Liekö tämä sitten paketin peräti lunastanut? Ilmeisesti ei. Miksi se sitten on Postissa ollut näin pitkään ja vasta nyt palautunut lähettäjälle takaisin. En tiedä. Kummille se paketti nyt kuitenkin on takaisin palautunut. Kummi sanoi, että hän on nyt maksanut siitä kahteen kertaan postimaksun eikä viitsi sitä kolmatta kertaa maksaa eli uudelleen postittaa, ja lisäksi sisältö on niin jouluinen, ettei sitä kannata laittaa nyt tähän vuodenaikaan. Aikoi antaa paketin juhannuksena, kun on täällä päin Suoma käymässä. Näin muistelen hänen sanoneen. Ilmeisesti sisällön jouluisuus ei juhannuksen aikaan haittaa?

Vaihdoimme kuulumiset. Mitään syvällisempiä me emme Kummin kanssa jutelleet. Joskus olemme enemmänkin kertoilleet, tai minä siis, omasta elämästäni, ajatuksistani. Mutta lopetin avautumiset ja olen kertoillut sittemmin vain yleisluontoisesti kuulumisemme. Lopetin elämäni ja olotilani tilittämisen Kummille sen jälkeen, kun hän noin 6 vuotta sitten silloisessa varsin sekavassa ja rankassa elämäntilanteessani niittasi minut päätyseinään ja Raamatun jakein tuomitsi ja syyllisti. Silloin kerroin Kummille vain sen, mitä silloin tiesin, esim. minun ja Isukin avioliittoon ja Juttaan liittyen. Nyt tiedän enemmän. Mietin, että sen voisi Kummille kertoa. Enkä silloinkaan, 6 vuotta sitten, aivan kaikkea kertonut. Tosin, hän olisi siitäkin minut silloin syyllistänyt ja vastuuttanut. Mutta nyt tiedän tähänkin liittyen enemmän. Vastaukset kysymyksiin "miksi". Isukki on ne minulle raivopäissään karjunut eron jälkeen.

Ajattelin, että jos vain tulee mahdollisuus -  ja aion pitää huolen että se mahdollisuus tulee - kerron Kummille sen, mitä en tuolloin tiennyt. Miksikö? Siksi, että hän tuomitsi minut kovin sanoin tilanteessa, jossa olin todella heikkona, rikki ja hajalla. Hän pahensi minun tilannettani ymmärtämättömyydellään (ymmärtämättään) eikä hän ollut ainut. Minut jätettiin yksin selviytymään monelta muultakin taholta. Siksi hänen suorastaan kuuluu tietää, mitä siellä taustalla oli, miksi kaikki meni niinkuin meni. Eihän se lopputulosta muuta - ei mikään olisi lopputulosta muuttanut! - mutta se antaa ainakin minulle vastauksia. Ne vastaukset voisivat olla paikallaan Kummillekin.

Sitä ystävyyttä emme kuitenkaan enää saa takaisin, minkä hän tuhosi minut tylyttämällä. En usko, että se hänelle tärkeä asia on. Onko se minulle? En tiedä, en ole miettinyt sitä siltä kannalta. Hän näki elämäntilanteeni vain Raamatun ja Perinteiden takaa ja tykitti niillä aseilla jo valmiiksi haavoittunutta -  tajuamatta, mitä tekee. "Herra anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät". Mutta pieni siivu inhimillisyyttä ei olisi haitannut yhtään tuolloin. Tai se, että jättää sanomatta, koska kukaan ei koskaan voi toisen elämästä täysin tietää.

 

Summasummarum: tapaan Pirpanan Kummin joskus ensi kesänä jossain yhteydessä, jollain tapaa. Luultavasti, toivottavasti. Pirpanallekin se voisi olla tärkeä asia.