Tämä postaus tulee vähän liian aikaisin, luulen. Tähän kohtaan minun pitäisi kirjoittaa vielä uudenkarhean blogini alkulauseita ja kertoa, keitä me olemme ja mistä tulemme, joskaan sitä en osaa sanoa, minne menemme. Mutta sen, missä olemme. No, yhtäkaikki. Menen vähän asioiden edelle, keskelle arkea.

Alkusanoja tulee lisää sitten myöhemmin.

Lasten tapaamiset toteutuvat kerran kuukaudessa heidän isänsä luona, isänsä kanssa. Frekventti on sopiva meille kaikille, joskin pienempi (Pirpana, 7 v) alkaa jo ikävöidä ja kysellä, milloin on isi-tapaaminen, kun kuukauden väli ylittyy esim. neljän viikon sijaan viideksi viikoksi. Joskus käy näin, jos edellinen tapaaminen on ollut alkukuusta ja seuraava loppukuusta.

 

Lasten isä asuu epävirallisesti noin 200 km:n päässä naisytävänsä luona. Hän on muuttamassa sinne virallisesti vuoden taitteessa. Tapaamisten totutumispaikka siis tulee muuttumaan.

Olen ilmoittanut, että haluan tavata tämän naisystävän. Minulla lienee oikeus nähdä, tietää, kenen ja millaisen ihmisen luokse lapseni ovat menossa.

Lasten isä ei ole tästä ajatuksesta innokas. Hänen mielestään minä haluan vain olla utelias, hankala ja hankaloittaa hänen parisuhdettaan.

En jaksa näpytellä tekstariviestinä vastauksia joten ilmoitin, että laitan vastauksen sähköpostitse. Tässä on se vastaus. Miksi haluan tavata kahden kesken tämän naisen, jonka kotiin lapseni jatkossa menevät isäänsä tapaamaan.

* * *

Aloitetaan vaikka näin:

Aikoinaan minulle olisi sopinut, että tapaan Exäsi ja juttelen hänen kanssaan tyttöihin liittyvistä asioista. Tulivathan tytöt kuitenkin minunKIN kotiini ja viettivät myös minun kanssani aikaa tapaamisilla.

Minä en ikinä pystyisi toimimaan kuten Exäsi: avaan oven ja työnnän lapset tapaamiselle tavallaan tuntemattomaan pitkäksikin toviksi tietämättä yhtään, mitä  lapsille kuuluu, miten menee, kuinka he voivat.

Joakimin ja Kiiran aikaan elettiin lankapuhelimen varassa. Soitin heille päivittäin tai lähes päivittäin ja kysyin kuulumisia. Isovanhemmat eivät ilmeisesti aina tästä tykänneet. Soitin silti; kyseessä on minun lapseni ja minä olen heistä kokonaisuudessaan vastuussa mikä tarkoittaa vastuuta myös silloin, kun he ovat pois minun luoltani.

Onhan minulla oikeus soittaa, olla yhteydessä lapsiini silloinkin, kun he ovat leirillä. Miksi ei siis tapaamisten aikana? Kun lapset lähtevät leirille, minä tiedän, minne he menevät, mikä on leiriohjelma ja samoin myös tiedän, millaisia ohjaajia leirille tulee leiri-infossa tai viimeistään siinä vaiheessa kun leiri alkaa.

Minua ei kiinnosta sinun parisuhteesi eikä sinun naisesi. Jos se ei olisi tämä nainen, se olisi joku toinen.

Minulla ei ole mitään tarkoitusta kertoa hänelle sinusta tai minusta. En kerro hänelle totuutta sinusta. Miksi kertoisin! Ei hän uskoisi kuitenkaan – enhän minäkään uskonut Exäsi juttuja, vaikka aivan totta huuteli tyttäriensä kautta.

Minulla on oikeus tietää, kenen ja millainen ihmisen luokse lapseni tulevat menemään tapaamisilla.  Lapseni menevät kuitenkin hänen kotiinsa. En ole puskemassa teille kylään. En ole vaikuttamassa enkä puuttumassa siihen, mitä teette tapaamisella. Vaatimus on edelleen sama kuin aiemminkin: sinä olet lasten kanssa, eijoku kuka tahansa, tapaamiset ovat sinun ja lasten välisiä, palauta lapset hengissä ja ehjänä.

 Mutta haluan tietää, millainen ihminen on se kuvion toinen aikuinen joka on minun lasteni kanssa. Tämä ei liene ylivoimainen vaatimus?

On myös lasten etu, että me aikuiset tiedämme ja jollain tasolla myös tunnemme toisemme ja olemme hyvissä tai edes kohtuullisissa väleissä (mitä me emme ole, etkä sinä sitä ainakaan ole helpottamassa!) . On lasten etu, että minäkin tiedän millaisten ihmisten kanssa lapseni tapaamisaikaa viettävät. Näin  minäkin tiedän, mistä ja kenestä lapset puhuvat, jos / kun tapaamisen asioista minulle puhuvat.
On lasten etu, että tämä sinun parisuhdekumppanisi tietää, mitä ja kuka on niiden lasten äiti, joita hänkin tapaa sinun kauttasi.

Se, miksi sinua en kaipaa siihen kohtaamiseen johtuu ihan siitä, että haluan tavata hänet ihan omana itsenään, ilman sinun vaikutusta häneen ja ennen kaikkea ilman sinun vitutusvaikutusta minuun.  Voin kyllä nauhoittaa keskustelun, jos se sinua rauhoittaa.

En ymmärrä miten kuvittelet, että haluaisin hankaloittaa parisuhdettasi tällä tapaamisella. Miten voit edes kuvitella, että se olisi mahdollista?  Kovin on hataralla pohjalla suhteesi, jos ex-muija pystyy siihen yhden kohtaamisen kautta hankaluuksia tuomaan!

Vai olisiko kyseessä se, että sinä itse olet tälle typylle jutellut minusta omat totuutesi ja meidän tapaaminen toisi hänelle mahdollisesti toisenlaisen kuvan minusta?

Minulla ei ole mitään aikomusta puhua hänelle meidän menneisyydestä eikä edes sinusta. Vain lapsista ja lapsiin liittyvistä asioista tapaamisella, jotka toteutuvat hänen kodissaan.

Olen jutellut näkemyksestäni useamman ihmisen kanssa. Sellaisten, jotka tuntevat minut hyvin; sellaisten, jotka tuntevat minut pintapuolisesti  ja jotka eivät tunne sinua lainkaan. He pitävät minun ”vaatimustani” aivan täydellisen kohtuullisena mutta myös itsestään selvänä asiana; normaalin äidin normaalina toimintana.

 

* * *

Joakim ja Kiira ovat minun aikuisia lapsiani minun "teiniliitostani"

Lasten isällä on ensimmäisestä liitosta kaksi, nyt jo täysi-ikästä, tyttöä, mainittu Exä on heidän äitinsä.