Lapset tulivat tapaamisilta tyytyväisenä. Oli ollut ruokaa, jälkiruokakiisseliä ja salaattia, jossa kaikki on sotkettu sekaisin. Jii sitä syö, Pirpanalle ei kelpaa. Pirpanalle täytyy olla kaikki erikseen, eri kupposiin laitettuna ja sieltä hän valikoi mitä haluaa laustaselleen. Yleensä se on pelkkää salaattia ja Hesburgerin hedelmäistä salaatinkastiketta. Tämän ihanuuden Pirpana syö sormin, aina vaan, lukuisista kasvatuksellisesta ruokapöytätapaohjeistuksista huolimatta.

Miksi sitten ei voi ottaa salaatista vain sen, mitä syö, eikä kauhoa kaikkea? Niin. Miksi ei. Kun ei niin ei.

Olen laittanut Enkelille kirjeen, jossa lukee mm. lasten inhokit ja suosikit ja kirjeessä luki myös tämä salaattiasia. Eipä sitten sen pidemmälle muistanut... ei tämä vakava asia ole, ihmettelen vain, etteikö se sitten tämän enempää kiinnostanut, muistissa pysynyt. Salaatinkastikkeen hän ainakin on käynyt ostamassa, tämän oikeanmerkkisen. Mikään muu nimittäin ei kelpaa, Pirpanalle. Jii on joustavampi. Ehkä tämä on myös ikäkysymys.

Tällä tapaamisella Isukki antoi lapsille ne kiinasta tai mistä lie tilaamansa laturipiuhat. Tästäkin väännettiin. Lapset saivat jokunen vuosi sitten Isukilta joululahjaksi latauspiuhat. Liitäntäpiuhat. Ihmettelimme kaikki, mitä helkuttia me niillä teemme. Vuoden päivät ne laatikossa makasi, sitten muksut ottivat käyttöön ja eipä aikaakaan kun Pirpanan piuha hajosi. Isukki ilmoitti, ettei sitä voi korjata, nakkaa roskiin. Jostain syystä tästäkin aiheesta tuli pidempi vääntö. Taisi liittyä siihen, että Pirpanan puhelimeen  tuli samaan aikaan vika, jota ei voi korjata, joten pyysin Isukilta, että ostaisi tytölle puhelimen; hän kun ei koskaan millään tavalla osallistu lasten kuluihin ja menoihin, voisiko tämän verran, se olisi lapsille tärkeää ja se hiivatin valopiuha oli tytölle tärkeä, parkui sen perään.

Isukki sitten tilasi ne uudet piuhat ja nyt ne tuli. Yhdessä johdossa on Hello Kitty, toisessa keltainen hymiö. Lapset on onnessaan.

Ei näitäkään olisi, ellen minä olisi jaksanut vääntää, näinkin vähäpätöisestä asiasta.

Yhtään mitään ei olisi, ellen minä vääntäisi ja vaatisi. Ja toisaalta, siellä toisessa päässä se sama asetelma; yhtään mitään ei olisi, ellei se toinen nainen ohjelmaa ja ruokaa kaikillen lapsille hoitaisi. Sana "kaikille" pitää sisällään myös täysi-ikäiset ja isä-titteliä kantavan.

Jiillä on kokeet ensi viikolla ja niihin pitäisi Jiin lukea Isukki-tapaamisellakin. Onnistuuko, onko mahdollisuutta suoda lukurauha, ja muistutin, ettei Jii ole itseohjautuva. Hän tarvisee aikuisen kaveriksi auttamaan lukemisessa ja oleellisten asioiden kertaamisessa. Oleelliset asiat on alleviivattu ja tummennettu, tämänkin kerron.

Isukki lupasi, että onnistuu, asia hoituu. 

Niin hoitui. Muttei Isukin toimesta. Kokonaan siis.  Kuulustelijana toimivat lähinnä  Enkeli ja Titta.

Tapaamisellamme Enkeli oli kieltäytynyt ottamasta vastuuta Jiin koulutehtävistä ja kokeisiin auttamisesta; sanoi, että se kuuluu Isukille. Nyt hän kuitenkin hoiti suurimman osan koekuulusteluista. Jii sanoi, että Isukin ja Titan osuus oli yksi neljäosa kummallekin, Enkeli hoiti kaksi neljäsosaa. Isukilla oli muuta, hän katsoi telkkaria ja joi kahvia, kertoi Jii.

Minä tästä jo sanasen sanoin ja Jii tuumasi, että mikään ei kelpaa: jos ei kuulustella, se on väärin, ja jos kuulustellaan, sekin on väärin (koealuetta).

Kävin kertomassa Jiille mitä tarkoitin: On hyvä, että koealue on läpikäyty. Mutta ajattelin, että sen hoitaisi Isukki itse. Hän hoiti sen delegoimalla tehtävän muille. Yksi pieni vanhemmuuteen liittyvä asia, eikä hän pystynyt edes siihen, vaan laittoi muut tekemään sen asian, Titan ja Enkelin. Te olette siellä vain kerran kuukaudessa vuorokauden verran. Silloin voi hetkeksi sulkea telkkarin ja kuulustelut tehdä vaikka sen kahvikuppinsa kanssa. Niinhän minäkin teen. Hyvä, että kuulusteltiin, mutta Isukki ei siitä huolehtinut. Asia on hoidettu, joskaan ei isän oman vanhemmuuden kautta.

(Toisaalta, minä en voi pystäyttää tai keskeyttää koko ajan arjen asioita, koska olen tässä koko ajan, en voi vain lapsiin keskittyä ja tehdä sitten myöhemmin niitä muita asioita.)

En näillä sanoilla ihan, mutta tuon sanoman osasin tiivistää ihan fiksuihin lauseisiin.

Jiin kuin myös Pirpanan saama isänmalli ei kovinkaan kummoinen ole. Vastuuta, huolehtimista, yhdessä olemista, aitoa kiinnostusta lapsen koko elämään kaikkineen, mahdollisuus olla myös pahalla tuulella ja vihainen ihan sille isällekin. Näitä asioita lapset eivät isältään tai isänsä kanssa saa.

Toivon, että Jii osaisi olla toisenlainen isä omille lapsilleen aikanaan. Ja puoliso, joka jaksaa huolehtia vaimostaan silloinkin, kun vaimo ei ole kiva, tai ei jaksa.

Toivon, että Pirpana ei valitsisi isänsä kaltaista miestä, vaan sellaisen, joka olisi arjessa mukana ja vaimonsa rinnalla ihan oikeasti. Myös silloin, kun se ei ole kivaa.