Eilinen sohvan kantelu sitten kostautui oikeasti melko massiivisena lihasjumina selässä.

Kun mukamas yritin auttaa ison ja painavan sohvan kantamisessa ja siirtämisessä, heitin vitsin: ei haittaa jos selkä menee, jään sitten vaan sairaslomalle.

Enpä arvannut että se selkä sitten oikeasti menee niin kipeäksi ja niin jumiin, että tässä mietin, kykenenkö töihin oikeasti.

Sohvasessioiden ja siivousten jälkeen selkä vähän oikutteli, Venyttelin ja vanuttelin itseäni pitkin iltaa. Vuoteessa oli vaikea olla, nousin ottamaan Buranan. Tai no, jotain ibuprofeiinia yhtä kaikki. Sain nukuttua.

Aamulla kännykkä helisi herätyksensä. Vuoteesta kurottaminen tuotti tuskaa. Aamupalaksi kahvia ja särkylääkettä 800 mg. Eipä auta. Selän lihakset on ihan jumissa.

Jiillä on hammaslääkäri, oikaisuhoito lähtee nyt todenteolla käyntiin. Tänään saadaan ne oikaisuvehkeet ja ohjeet sen käyttämiseen. Menen töihin vasta hammaslääkärireissun jälkeen, koska en viitsi ajella edestakaisin näitä välimatkoja, ja ruuhkat on kuitenkin melko kiitettävät. Kehäradan vaikutukset ovat laajat, se on mullistanut koko pääkaupunkiseudun liikenteen aivan uuteen loistoonsa, mikä tarkoittaa, että bussilinjoja on lakkautettu ja  uusia perustettu lähinnä syöttöliikenteeksi juna-asemille, ja ne junat ovat myöhässä. Ihmiset ovat siirtyneet henkilöautoihin, mikä taas tietää tolkuttomia ruuhkia. Minun työmatkani varrella ei ole edes omaa bussikaistaa, vaan bussi seisoo samassa ruuhkassa kuin muutkin autot. Ja kun vaihdon kautta matka-aika on pidentynyt, ajallisesti töihin pääsy on vain arpapeliä. Selviääkö tunnissa -  matkaa, jossa aiemmin meni bussilla reilu puoli tuntia.

No niin. Minä siis menen töihin vasta liukuman jälkeen, Jiin hammaslääkärin jälkeen. Kasotaan pystynkö oikein mitään tekemään; hellittääkö tämä selkäjumi.

Lääkäriaika pitäisi muutenkin varata, työterveyshuoltoon. Selässä on pitkään ollut ihottumaa, joka ei kutia, mutta eipä sieltä myöskään pois häviä. Ja labrat pitäisi varmaan katsoa.