Tänään on tiistai, niinku päiväyksestä näkyy.

Eilen oli se maanantai. En viitsinyt kirjoittaa tänne. Olihan ihan oikea maanantai, vituikseen meni koko päivä.

Tenavia ei meinannut saada vuoteesta ylös ja eteenpäin.  Minulla oli aamulla työterveyshuollossa käynti, joten lähdin vähän myöhemmin kuin normaalisti ja vein samalla Jiin kouluun, ettei tarvitse keppien ja kipsijalan kanssa reppu selässä koikkelehtia. Ja aika onnettoman näköistä touhua se kulkeminen kainalosauvoilla oli painavan repun kanssa.

Pirpana otti -taas!- ruokapöytään aamupalakaveriksi pehmoja, ja päätti hinata sinne ahtaaseen nurkkaan nukkien syöttötuolin, jotta pehmo voisi istua siinä ja olla kaverina aamupalaruokailussa. Touhun seurauksena maitolasi kaatui, maidot lainehti pitkin tuolinjalkoja lattialle lammikoksi. Siellä nurkassa tuolin takana Pirpana sitten parkuu maitolammikon vieressä vaaleanpunainen syöttötuoli käsissään pehmoelukka kainalossa.

Ja tottakai tämä tapahtui juuri siinävaiheessa kun Jii on jo oven ulkopuolella ja minäkin olen asusteet kietonut kaulaani ja seison tuulikaapissa kassit kainalossa tekemässä lähtöä. Tulihan siinä sitten muutama nätti sana lempeällä äänellä sanottuna asiasta. Pirpanan syöminen ja ruokapöytätohu on muutekin sellaista sähläämistä. Istuu polvien päällä, vaikka yltää ihan normistikin istuen ruokailemaan. Nostaa kyynärpäät pöydälle, tekee koko aterioinnista niin monimutkaista ja hankalan näköistä. Sotkee haarukan ja lusikan kanssa. Vaikka asetti on, ei laske leipiä ym siihen vaan laittaa ne pöydälle... Poistuu välillä kesken ruokailun hakemaan jotain ja nassuttaa suupalansa olohuoneen tai eteisen puolella. Leikkii pehmoilla. Nousee tuolista, syö tuolin vieressä seisaaltaan. Koko ajan saa puuttua ja komentaa ja lopputuloksena on, että minä ja Jii olemme ihan vihaisia ja ärsyyntyneitä koko touhuun.

No, tätä se oli aamupalakin ja sitten se nuken syöttötuolin hinaus ja pöydälle, tuolille ja lattialle kaatunut maitolasillinen ja sen luutuaminen juuri kun olin ovenpielessä ja lähdössä ja kiire oli.

Jyräytin uudet säännöt: yhtään pehmoa ei ole ruokapöydässä enää! Ja ne helvatin ilmapallot, joita on koko vapun aika suussa kuolattu ja joita on puhelleltu, pärisytelty - koko ajan !! - ne poistuu sisätiloista. Minun aikana ei yhtään ilmanpallon töräyttelyä eikä varsinkaan ruokapöydässä.

Olisi niin kiva jos nämäkin asiat olisivat menneet perille kun asiallisen nätisti niistä sanoin, mutta ei. Se on aina hermostuttava ihan kokonaan, ikään kuin penskat testaisi, miten kauan, montako päivää, voi jotain tehdä, ennenkuin mutsin pinna palaa ja miten isosti se palaa. Sitten ollaan tyytyväisiä, kun käsky tulee karjasemalla. Sitten voi parkua ja valittaa, miten p*ska se mutsi on, "aina" huutaa, "aina" on pahalla tuulella ja hermostuu. Ainapa just.

Vein siis Jiin autolla kouluun. Työpäivän aikana selvittelin terveysaseman kautta lääkärintodistusta taksikuljetusta varten. Todistus täytyi noutaa terveysasemalta klo 16 mennessä.

Soitin Pekan äidin apuun. Hän on lähempänä töissä, ennätti hakea todistuksen terveysasemalta. Pekka auttoi Jiin koulurepun kantamisessa kotiin. Jii sanoi, että 200 metrin matkaan meni 45 min aikaa. Ystävät ovat ihania olemassa!!

Ilta meni siten ihan yhtä maanantaitunnelmissa kotona.

Kävin fillarilla hakemassa Pekan äidiltä todistuskirjekuoren. Jäin suustani kiinni, juorusimme eteisessä varmaan kolme varttia sujuvasti, minä seisoin siinä hikoilemassa fillarikypärä päässä, reppu nipsutettuna kiinni, mutten malttanut lähteäkään. Sain Pirpanalle kahdet housut, jotka ovat Pekan pikkusiskolle Maijalle käyneet pieneksi ja yhdet farkut korjattavaksi, menevät samoilla ompeluilla muiden korjaamista odottavien vaatteiden kanssa.

Maijalta on Pirpanalle tullut muutenkin aika tavalla vaatteita, tosin olen maksanut niistä. Nyt keväällä valikoin nipun vaatteita, joille määrittelin hinnaksi 20 euroa. Pirpana on ihastuksissaan: mistä ne on löytäneet Maijalle näin ihania vaatteita!  Ihan Kappahlin, Lindexin ja Henkkamaukan mallistoa ne tosin ovat.

Isukin kanssa on työpäiväni aikana vaihdettu tekstiviestejä lasten toukokuun tapaamisesta. Laitoin myös sähköpostia, kun en jaksa näpytellä tekstareita. Se siis toteutuu, toukokuun tapaaminen. Olen nyt laittanut sähköpostiin, mihin aikaan hakee, mihin aikaan palauttaa ja ehdotuksen kesäkuun tapaamisesta, mutta tähän en ole saanut vastausta enkä vahvistusta. Olisipa hienoa, jos vaikka tämän päivän aikana hän asian saisi hoidettua.

Minä haluan, että asiat on hoidettu, nopeasti, nyt heti, kerralla, alusta loppuun. Haluan, että sovituissa aikataluissa pysytään. Hieman pilkunviilaaja olen tämän suhteen, sillä minusta sillä on merkitystä, onko se 5 min vai 15 min.

Mitä muuta?

Meillä on keittiössä muurahaisia, ihan riesaksi asti. Menevät seinillä ja pöydillä. Pitää soitella huoltoon, isännöitsijälle ja ties minne. Pesä niillä on laattojen alla ulkona, ja ilmeisesti on massiivinen pesä, koska tulevat lattialistan alta sisään. Edelliset asukkaat niistä mainitsi. Luulin, että tilanne on se normaali, kun muutama yksilö karkaa asuntojen sisäpuolelle rivarihuoneistossa, mutta ei, tämä on ihan oikea ongelma.

Pesän hävitys edellyttää laattojen nostamista pois, ja nestemäisen murkkumyrkyn käyttöä. Pikkusen pihapuhdetta tiedossa siis.