Meillä oli kiva viikonloppu, minulla ja lapsilla. Kerron siitä toiste.

Tämä maanantai venyi pitkäksi. Lapset nukkuvat jo - hyvänen aika, tottakai nukkuvat, kello on kohta puoliyössä! - ja minuakin väsyttää.

Lähdin töistä suoraan opettelemaan uutta, mahdollisesti myös tulevaa harrastustani. Olin kotona puoli kahdeksan aikaan ja muistin, että maitoa olisi pitänyt ostaa tullessa, sitä on todella vähän. Lapset pelasivat Monopolia lastenhoitajan kanssa. Pirpana voitti ja Jii ärisi vihaisena häviötään.

Laskimme pitkään ja hartaasti tunteja, ja kyllä; tänään, tämä käynti olisi viimeinen lastenhoitajan käynti. Kaikki tunnit on nyt käytetty. Olen saanut perhetyön kautta ostopalvelusetelin avulla mahdollisuuden lastenhoitajan palveluihin ostopalvelulistalla olevasta yksityiseltä palveluntuottajalta. Kaupunki maksaa lastenhoidosta osopalvelusetelin verran per tunti ja minä maksan loput.

Lastenhoitaja on ollut aivan ihana. Lapset ovat tykänneet. Jii ei suostunut alussa puhumaa yhtään mitään lastenhoitajalle, kieltäytyipä eräänä kertana tulemasta huoneestaankin pois, lähtevänsä kouluun. Minä kiirehdin töihin, lapsilla oli kouluaamu ja huikkasin ovensuulta nuorelle tyttöselle, että Jii jumittaa puhumattomana ja pahtuulisena huoneessaan; siinäpä sinulle haaste.

Tyttönen tarttui haasteeseen, sai tilanteen laukeamaan ja jätkän ulos huoneestaan, aamupalalle ja kouluun. Tämä ilmeisesti oli se, mikä toi Jiille luottamuksen siitä, että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on. Erään kerran havahduin huomaamaan, että jurnottava varhaisteini-ikää lähestyvät pojankössi liikkui aivan luontevasti pitkissä kalsareissaan aamupalalle lastenhoitajan aikana. Lastenhoitaja oli siis täysellisesti hyväksytty.

Tänään olisi ollut Jiin oma harrastus.

Soitin töistä kotiin ja kysyin läksyistä ja harrastukseen menosta. Huomautin Wilma-merkinnästä: välineet kotona. Jii ärisi takaisin ja alkoi valittaa kipeätä kantapäätä. Hän ei haluaisi mennä harrastukseen. Opastin ottamaan särkylääkkeen. Puolen tunnin päästä jalkasärkyä oli edellee. Poika jäi siis kotiin. Luulen, että jalkasärky oli osittain keksittyä. Poika halusi jäädä kotiin lastenhoitajan kanssa.

Jäimme vielä eteiseen juttelemaan pitkäksi aikaa, minä ja lastenhoitaja. Lapset makasvat sopisasti vierekkän kerrossängyn alasängyllä, Pirpanan vuoteessa, jonne olin Pirpanan pyynnöstä rakentanut päiväpeitteestä majan. Kello oli jo puoli kymmenen kun lastenhoitaja lopulta lähti, käytyään sitä ennen lujasti halaamassa lapsia.

Lapset söivät pikaisesti iltapalan ja sitten kävin vielä Jiin kanssa huomista koealuetta läpi. Jii alkoi kertoa luokkakaveristaan. Kysyin monta kertaa, mitä minä voin tehdä asian hyväksi. Opettajalle ei saa kertoa, eikä ottaa luokkakaveria puhutteluun, tilanne pahenisi. Rasvasin pojan peffassa olevan ihorikon Bepanthenilla: poika oli puhdonnut koulussa keinusta ja saanut toiseen kankkuunsa aikamoisen mustelman. Terkkari oli sopivasti tuolloin koululla ja antoi alkuhoidon, lapun kotiin tapahtuneesta. Mustelma on parantunut ja pienentynyt, nyt on enää jäljellä noin 5 x 5 cm kokoinen punainen läntti, joka vähän hilseilee ja vähän kutisee.