Arjen tapahtumien kuvaukset eivät mene nyt ihan kronologisessa järjestyksessä. Onko se niin tärkeää? Lasten synttäritkin on kertomatta, vaikka ne vietettiin viime vuoden puolella, loppukesästä - alkusyksystä.

Uusi vuosi me otettiin vastaan Kyläkoulun viereisessä leikkipuistossa, jossa uudenvuoden vastaanottajaiset perinteisesti ovat. Ja nyt vasta minä sen sain selville!

Olemme asuneet tällä alueella 3,5 vuotta ja takana on siis useampi uusivuosi. En edes muista, missä ne aiemmat on vietetty! Kummallista, miten niinkin merkityksellinen asia kuin vuoden vaihtuminen muuttuu niin arkiseksi, ettei edes muista, missä ja miten sen on juhlistanut. Ilmeisesti siis varsin arkisesti on menty. Edes viime vuoden uudenvuoden viettoa en muistanut, ennenkuin Jii kertoi, että läheisen päiväkodin pihalla oli ammuttu muutama raketti.

Pieni leikkipuisto oli ihan täynnä porukkaa. Kyläyhdistys tarjoili lapsille makeisia ja aikuisille muovimukiin pienen tilkan kuohuviiniä. Raketit olivat näyttäviä.

Paikalla oli tuttuja, Pirpanan luokkakavereiden vanhempia. Ja Pepin isä, Peppi ja Annika. Pepin isä oli jo mukavassa nousumyönteisessä, kovaääninen ja meluista. Pepin isä lykki hämähäkkikeinussa lojuville muksuille aivan hervottomat vauhdit, nuorin 4 vuotias, useampi 8 vuotias ja sitten 12-vuotias Jii. Tenavat kirkuivat riemusta, ja minä että ei enempää!  kun vauhti näytti jo ihan vaaralliselta.

Muutenkin oli isä tyttärineen melkoisen huolimattomasti lähtenyt liikkeelle ulos talvi-iltaan ja pikkupakkaseen. On tainnut aikuisten iloliemellä olla osuutta asiaan, että muutama perusjuttu lasten kohdalla oli jäänyt huomioimatta. Kummallakaan tytöllä ei ollut minkäänlaisia hansikkaita kädessä, Pepiltä puuttui toppahousut, oli vain talvitakki ja pipo, talvikengät ja trikooleggarit. Pienemmällä oli sentään toppahaalari, kuulosuojat rakettien räiskeen takia, mutta hansikkaita ei ollut ja myssykin oli kainalossa. Annika valitti, että kädet palelee, joten laitoin pienen 4-vuotiaan kädet omien isojen hanskojeni sisään lämpiämään ja sitten Pirpanan hansikkaan Annikalle, Jiin rukkaset Pirpanalle ja minun sormikkaan Jiille, omat käteni vedin toppatakin hihan sisään.

Asettelin myssyä Annikan päähän; kuulosuojaimia ei voinut laittaa myssyn päälle, eivät hyödyttäneet kuulemma mitään, joten laitoin myssyn kuulosuojainten päälle. Se ei näytä hyvältä, sanoi pieni ulkonäkötietoinen 4-vuotias. Vastasin, että ei se näytä ollenkaan pahalta ja kuule, nyt on talvi, nyt pitää olla lämpimästi, on erikseen ne tilanteet, joissa mietitään miltä näyttää....

Tämä menee sarjaan erinlaiset perheet ja erinlaiset toimintatavat, tai sitten kyvyttömyyden, tai peräti nautitun alkoholin tiliin.  Mutta näitä kahta jälkimmäistä ei voi Pepin ja Annikan isälle sanoa ääneen, ei edes vihjaista sinnepäin. Hermostuu täysin. Hän ei näe itse sitä, ettei lasten aikana ole hyvä olla kännissä. Sama ihminen, joka selittää minun 8-vuotiaalleni, että plussa-asteisessa vesisateisessa syyssäässä ilman hansikkaita kulkiessa tulee sormiin paleltuma, kuolio ja amputaatio, vie omat 8- ja 4-vuotiaansa pakkasiltaan ilman hansikkaita eikä katso sen vertaa, että isommalla on asianmukaiset talvivaatteet päällä.

No, uuden vuoden vastaanottajaiset Kyläkoulun kentällä olivat lapsiperheystävälliseen kellonaikaan, joten oli vielä ihan alkuilta, kun lähdimme takaisin kotiin. Peppi, Annika ja känninen isänsä oman kotinsa suuntaan, minä ja lapset oman kotimme suuntaan. Annikalla oli kuulosuojaimet edelleenkin talvimyssyn alla.

En ihan ymmärrä, mikä siinä kuulokkeiden ja talvimyssyn yhtäaikaisessa käytössä olisi ollut ongelma. Ihan pelkkä pieni nevottelu, perustelu, ja molemmat oli pienessä, hyvin hyvin totisessa kiharapäässä.

Uudenvuoden tinat unohtui taas valaa. Perinteiset nakit sentään laitoin lapsille. Ja minä. No, Pepin isä oli kuljettanut mukanaan tasuissaan pulloa jos toistakin keskiolutta, ja tarjosi minullekin. Join kaksi keskiolutta ja muovimukin pohjalliset Kyläyhdistyksen tarjoamaa kuohuviiniä - ja se kaikki nousi nuppiin! Minun kanssani saa todellakin halvalla humalat, kun tämänvertaisesta menen nousujohteeseen. Onneksi se lauhtui yhtä nopeasti kuin päänuppiin kihosikin.

Niin, että semmoinen, tavallinen uudenvuoden vaihtuminen.