Työmatkareittini on melko ruuhkainen nykyään, kiitos lakkautettujen bussilinjojen ja muutettujen bussireittien.

Kun siinä letkassa sitten ajaa, aina välillä tuntuu että se viereinen kaista vetää nopeammin. Just sama ilmiö kuin kaupan kassajonossa. Oma kaista seisoo. Vaihdanpa sitten kaistaa. Ja sitten huomaan tehneeni väärän valinnan, se kaista ei vedäkään, vaan se toinen.

Joinain aamuina taktikoin: en siirrykään sille nopeammin vetävälle kaistalle vaan jään omalle kaistalleni. Ja kuinkas ollakaan, se viereinen kaista vetää, eikä se ole kuvitelmaa. Ja minä seison jonossa....

Miten se voikin olla niin, että aina väärä kaista! Ja sitten mietin siellä ruuhkassa, että jos olisin vaihtanut tuolle toiselle kaistalle, niin nyt olisin tuolla ja tuolla asti.... toisaalta. Joka kerta olen töihin päässyt. Kertaakaan en ole myöhästynyt. En, koska meillä on liukuma.

Niin, että pienet ne on ihmisen murheet ja harmin aiheet, jos työmatkan ruuhkassa väärin päätelty kaistan valinta. Ja siitä pitää olla onnellinen; jos murheet ja harmistukset ovat tätä tasoa, on elämässä kaikki hyvin.