Syyskuu. Syksy. Tulossa on omien lasten synttärit. Ja lukuisat kutsut lasten kavereiden synttäreille.

Pirpanan synttäreiden jälkeen on rääppiäiset kavereille lapsineen. Juhlimme samalla meidän uutta sohvaa - hahaa! kyllä vain! - sekä minun ja lasten yhteistä sukunimeä. Tai juhlimme ja juhlimme ... kunhan kakkua ja kahvia, luopioille teetä.

Jiin oikomishoidon takia tälle viikonlopulle suunniteltu tapaaminen peruttiin, minun vaatimuksesta. Jiillä on laitteen käyttö, sen asettaminen suuhun, pesu ja puhdistus aamulla sekä yön jäljiltä suun kipeytyminen niin alkuvaiheissa, että tähän kaikkeen pitää paitsi orientoitua, myös opetella. Minun tehtävä on ottaa pojan raivo ja suuttumus vastaan, minun tehtävä on orientoida lapsi laitteen käyttöön, hyväksymään tilanne, opettaa oikomishoitoon ja laitteen huoltoon, suuhygieniaan sun muuhun liittyvät asiat ja niiden tärkeys. Tapaamisviikonloppu ei tähän samaan rytäkkään ollut järkevä. Isukki luuli varmaan ensin, että olen perumassa tapaamista ihan ilkeyttäni. Vaadin puhelinkeskustelua syistä, kun en jaksanut kirjoittaa asiaa. Asia valkeni hänelle. Ehkä Enkeli on siellä taustalla ollut suomentamassa.

Nyt Isukki ehdottaa pelkkää päivätapaamista.

Tämän kuukauden omat menot ovat aika onnettomalla mallilla. Tilanne on sama kuin heinäkuussa. Olen kiinni lapsissa, omaa aikaa ei ole.

Toivottavasti lokakuussa tilanne on toinen.

Mutta. Comig Soon: Ensi viikonloppu on yhtä synttärijuhlaa. Molempien lasten kaverisynttärit, joista Pirpanan juhlien jälkeen on rääppiäiset. Ja melko varmaan se päivätapaaminen Isukin kanssa on sitä, että menevät isovanhemmille juhlimaan lasten synttäreitä. Toivottavasti lahjana on lahjakortit tavallisiin kauppoihin tai marketteihin. Saavat lapset ostaa mitä itse parhaaksi näkevät ja mitä itse haluavat. Tai mitä tarvitsevat.