Tämän viikonlopun olen selvittänyt nettisivustoa, jossa Jiitä nimitellään aika törkeästi. Kiusaajina on Jiin luokkakaverit, lähinnä tytöt. Tai muutama tyttö. Ne samat tytöt, jotka ottivat Jiin nettikiusaamisen kohteeksi viime lukuvuotenakin, joskin se silloin oli paljon pienimuotoisempaa kuin nyt. Silloin tilanteeseen puututtiin vahvalla otteella koulun suunnalta, tytöt itkivät, pyysivät anteeksi. Kaikki vanhemma tosin eivät uskoneet, että oma lapsi on kiusaajana, koska mamin pikku kultamussukka itse sanoi, että en minä... ei, vaikka siitä ihan todisteet oli. Niitä ei uskottu. Jäätiin junnaamaan epäolennaisuuksiin: viestien kellonaika oli kuulemma väärä. Ja minulle se nuorten itsensä puhelimen kautta toimiva sovellus, joka mahdollista erilaisten ryhmien muodostamisen, oli täysin uusi tuttavuus. En osannut vastata, miksi kelloinaika kaikissa viesteissä oli sama. Oliko se tärkeää? Oliko se koko jutun pointti ja se oleellisin asia siinä viestikiusaamisessa, nimittelyssä, haukkumisessa ja "perustetaan Vihaan Jiitä -ryhmä" - viestittelyssä?

Ja sitten siellä äidit muisti, että onhan se Jii myös syyllinen: silloin kerran Jii sanoi näin ja noin, herkässä iässä olevalle nuorelle tyttöselle, naiseksi kehittyvälle... Juu, niin oli sanonutkin. Käsiteltiinkö se asia silloin kun se tapahtui? En tiedä. Ja antaako se sitten oikeuden ja syyn laittaa törkyviestejä - nettiin? Puhutaanko samasta asiasta? Minulla on fillari jossa on kaksi rengasta. Sinä laitat niihin rei'ät nuppineulalla. Sinulla on helvatin hieno auto, jonka kaikkiin neljään erikoisleveään renkaaseen minä vedän puukolla viillot. Sama asia, vai?

No, nyt tämä nettikiusaaminen on laajempi, viestejä ja kommentteja on enemmän ja ne ovat sisällöltään törkeämpiä. Ja eiköhän sielläkin joku valopää ehdota, että perustetaanko "Vihaan Jiitä -ryhmä".

Sivusto on joku varhaisteinien käyttämä viestintäkanava, jossa voi kysellä ja vastata, ihan mitä vain. Ja ihan mitä vain siellä on kysytty ja samaan tahtiin vastattukin.

Kysymykset voi esittää nimettömänä. Kysymyksen tai kommentin saanut itse päättää, vastaako siihen, tai julkistaako kommentin. Kyse ei siis ole siitä, että joku tulee mun nettisaitin alle kommentoimaan, vaan siitä, mitä itse hyväksyy omalle saitilleen. Ja siitä, mitä siihen itse kommentoi.

Näitä voi sitten käydä tykkäämässä.

Kyseessä on samat tytöt kuin viime vuonnakin.

Mukana häärää muutama poikakin.

Näitä sitten hieman tyrmistyneenä Jiin kanssa luettiin.

Ensi viikolla koulua on pari päivää ja sitten alkaa syysloma. Jii ilmoitti, ettei mene maanantaina kouluun. Maanantaina olisi yksi koe.

Yritin sanoa, että ne luokkalaiset eivät tiedä, että me tiedämme. Mutta ei auttanut. Ilmeiseti kyse on siitä, että Jii tietää. Hän tietää, mitä tuo ja tuo kirjoitti, mitä ajattelee hänestä. Ja että siinä on mukana tyyliin puolet luokasta. Ja että se kaikki on - netissä. Yleisessä, julkisessa nettisivustossa, kaikkien luettavana, koko koulun, koko alueen luettavana. Se kaikki törky ja se vihaaminen.

Jii itki peittoonsa piiloutuneena.

Minunkin tekisi mieli itkeä.

Mikä ihme tuossa lapsessa on, että hänet otetaan aina ja aina ilkeilyn kohteeksi?! Mikä tuossa lapsessa on semmoista, että häntä ihan täytyy vihata?

Eikö näillä Hyvien Perheiden pikku kultakutreilla ole mitään muuta ajanvietettä, muuta tekemistä, kuin perustaa Vihakerho yhtä luokkansa oppilasta kohtaan?

Nämä pikkuiset säihkysilmät, isin ilot, äidin kultapuput, ovat niistä Hyvistä Perheistä. Asutaan mukavissa omakotitaloissa. Perheessä on kaksi aikuista, isovanhemmat, sukulaiset ja ystävät ympärillä rakastamassa ja tukemassa. Vanhemmat ovat mukana aktiivisesti hääräämässä vanhepaintoimikunnissa, luokkayhdyshenkilöinä ja aktiivisäätäjinä. On hienoa autoa ja titteliä, rakkautta, aikaa, rahaa ja materiaa, läsnäoloa, vastuuttamista, rakkautta ja hyväksyntää ja ulkomaan matkoja, lomalentoja, kesämökkejä ja mummoiloita kuin myös Pikkasen Parempia Harrastuksia.

Mikä siellä on pielessä, että täytyy ottaa yksi tavallisen perheen penska kiusan kohteeksi? Mikä on se turhautumisen aste ja minkä tasoinen on se mielikuvituksen vähäisyys, kun ei muuta ajankulua tai muuta suuljettua nettiryhmää keksitä kuin "Vihaan Jiitä -ryhmä" ?

Minne pimeään risukasaan se Järjen Valo oikein loistaa siinä vaiheessa, kun hyväksyy omalle saitilleen kysymykset ja näpyttää vastaukset, jotka ovat kuin suoraan pornolehtien sivuilta? 12-vuotiaat pikkulapset!

Ja minä mietin, mikä on oman lapseni motivaatio opiskeluun tässä luokassa. On ala-asteen viimeinen luokka. Tässä valmistaudutaan siirtymään yläkoulun puolelle, annetaan valmiuksia sinne opiskeluun ja olemiseen ylipäätään. Ja poika on taas jumissa, lukossa, ahdistunut. Ja me haemme apua, me olemme Kohde. Vaikka oikeasti se vikapää on joku muu ja jossain muualla kuin tässä osoitteessa.

Ja pahoin pelkään, että tälläkään kertaa ei vanhemmat hyväksy eivätkä usko oman lapsensa osuutta tapahtuneeseen. Aletaan hakea syytä ja syyllistä jostain muualta, muista. Ja ihan ensimmäisenä Jiistä.

Me olemme helppo kohde. Meillä ei ole niitä autoja, ei omakotitaloa, ei sitä statusta mikä heillä on. Minä en kuulu järjestöihin, jotka toitottavat Yhteistyötä, Vanhemmuutta, Lapset Ensin, Kasvatusvastuita, Kiusaamisen vastustamista ja muuta shittiä. Minä en ole näissä äitipiireissä aktiivisesti hämmentämässä sitä tai tuota tapahtumaa. Elän tätä pikkuriikkisen pientä arkeani, jossa olen lapsissani kiinni 24/7. En enää kapinoi, en hakkaa päätäni kiviseinään tämän asian tiimoilta. Olen hyväksynyt sen ja päättänyt keskittyä lapsiini ja meidän pikku perheeseen, tehden asioita yhdessä lasten kanssa.

Lapsivapaina viikonloppuina vietän ihan täysin ja puhtaalla omatunnolla semmoista tekemistä, josta nautin.

Enkä minä voi nousta parrikaadeille huutamaan omaa erinomaisuuttani kasvattajana, sen enempää kuin alkaa kehumaan lapsiani sen suhteen, etteivät he ikinä koskaan ketään kohtaan missään yhteydessä toimisi typerästi. Tiedän, että siihen pystyy jokainen, kaikki, myös minun lapseni ihan samalla tavalla kuin sinunkin pilttisi.

Semmoinen ero ehkä.

Ja minä mietin, missä olisi se koulu, se yhteisö, että tuo poika voisi siellä olla vapaa, oma itsensä, hyväksyttynä. Täysin, ehdoitta hyvksyttynä. Juuri tuollaisena kuin on. Ilman pilkkaa. Ilman pelkoa siitä, että jossain vaiheessa joku pilkkaa, irvaa, ivaa - vihaa.