Eilen jo leijui pieniä lumihutuloita taivaalta. Sulivat vedeksi heti maahan päästyään. Tänään oli jo ohut lumiriite nurmikoiden päällä.

Jii lähti harrastuksensa metsäretkelle tänään. Aina kun päiväretkestä tulee info, kysyn Jiiltä, haluaako lähteä. Ja kyllä, aina haluaa. Mutta kun se aikaisempi herätys ja lähdön hetki ovat käsillä, Jii vetää raivaria ja kiukuttelua. Hän ei lähde minnekään ja miksi aina niin aikaisin ja joojoo minä menen, en mene minnekään, sinä pakkaat, sinä saatat. Ja illalla tulee sitten sitten iloinen ja hyvätuulinen poika kotiin, täynnä intoa ja tarmoa, täynnä kertomuksia päivän tapahtumista.

Hento lumisade lakkasi jo heti aamusta.

Pirpana kävi läpi vaatekaappiaan ja etsi kesähumpulamekkoja päälleen laitettavaksi.

Lähdimme ulos kävelylle, ja Pirpana sai Magdaleenalta puhelun. Juu, kyllä, Magdaleena voi tulla meille. No, kävelimme sitten Magdaleenan luo ja taas kävellen takaisin. Tytöt jatkoivat matkaa koulun skeittirampille potkulautailemaan, mutta ramppi oli aivan jäässä ja lumessa, ihan liian liukas. Likat jäivät laskemaan pyllymäkeä ja minä palasin kotiin.

Siinä vaiheessa kun seisoin Magdaleenan ison omakotitalon alaeteisessä odottamassa tyttöä matkaan, jäin juttelemaan Magdaleenan äidin kanssa.

Peppi oli meillä eilen 7 tuntia ja olisi ollut enemmänkin, kauemminkin, jos en olisi puhaltanut peliä poikki ja soittanut Pepin isälle, että nyt olisi kyllä aika hakea tyttö kotiinsa. Sovin nimittäin Pepi isän kanssa, mihin aikaan hän tulee hakemaan tytön. Kun isä sitten oli tulossa, hän soitti tyttärelleen, joka ilmoitti, ettei halua tulla vielä kotiin ja isänsä sanoi, että selvä, ole vain vielä... Minä sitten soitin Pepin isälle, että nyt olisi kyllä aika tulla hakemaan kotiin. Olimme kaikki jo tosi väsyneitä siinä vaiheessa siihen, että kotona oli vieras lapsi ollut koko päivän. Varsinkin Jii oli väsynyt. Hän halusi omaa rauhaa jo hetken. Ja siksi toisekseen, minulla odotti päivällinen, mutta sitä riitti vain omalle porukalle. Laitoin broilerin filepihviä, ja niitä oli vain 3 kpl. Enkä tiedä, olisiko se Pepille kelvannut, vai olisiko koko ruoka mennyt hukkaan ja roskiin, kuten meni perjantain ruoka Pepin osalta.

Juttelimme tästä kuviosta Magdaleenan äidin kanssa; että Peppi on aina erittäin pitkiä rupeampia kavereiden luona kylässä, ja se on aika uuvuttavaa pidemmän päälle. Minä teen osa-aikatyötä ja Pepin myötä meillä on yksi suu enemmän ruokapöydässä kuin mitä budjettini sallisi. Tottakai laitan ja tarjoan ruuan lapselle, joka on meillä kylässä iltapäiväkerhon jälkeen monta tuntia tai viikonloppuna koko päivän, tai tulee aamulla ennen kouluun lähtöä. Mutta se tarkoittaa sitä, että varaan ruokaa kolmelle lapselle. Budjettini ja rahavarantoni ovat kahdelle. Ja vastavuoroisuutta ei Pepin suunnalta tule, koska heillä on aivan erilainen ruokailukulttuuri kuin meillä, ja erilainen kuin Magdaleenalla... tai ylipäätään melkein kellään.

Jos päivällinen siirtyykin iltapainotteisestei klo 19 aikaan, siinä välissä päivällisaikaan pitäisi olla välipala. Pepin luona ei ole. Ei ole aamupalaakaan. Pirpana oli yhden kerran Pepin luona yötä. Kaikki meni muuten kivasti, mutta iltapalaksi Pepin isä tilasi pitseriasta ranskalaisia ja nugetteje. Pirpana näitä normaalisti kyllä syö, mutta ei iltapalaksi. Iltapalaksi Pirpana on tottunut syömään leipää tai ihan vaan hedelmiä. Ja aamulapana oli jäätelötuutti. Tytöt tulivat meille, ja ruoka ennätti vasta puolen päivän jälkeen. Molemmille tytöille se oli siis aamun ensimmäinen ateria. Pirpana oli nälkäinen ja pahatuulinen siinä vaiheessa. Iltapalaa ei ollenkaan, eikä aamupalaakaan. Niinpä.

No, siinä tuli sitten Magdaleenan äidin kanssa marmatettua yhtä jos toistakin asioista, jotka Pepin kohdalla ärsyttivät. Totesimme sitten olevamme niiiin paljon parempia.. no niin. Ei pitäisi, mutta niin  me vaan teemme, kaikki. Vai onko olemassa joku ylevämpi yksilö, joka ei koskaan juorua tai puhua ikävään sävyyn kenestäkään toisesta? Kerro, niin minä sanon, että hän valehtelee.

Niin. Talvi. Se tuli. Ja mulla on autossa kesärenkaat vielä. Nastrenkaat vaihdetaan ensi viikolla. Joudun siihen asti ajelemaan töihin tuolla autolla, kesäkumeista huolimatta. Täytyy varata aikaa ja malttia matkan tekoon. Mutta lapsia en kyllä uskalla kuskata tuommoisella kyydillä. Niinpä maanantaina Pirpana menee omaan harrastukseena sekä meno- että paluumatkan kerhokaverinsa kyydillä. Ja Jii joutuu siirtymään bussimatkustajaksi. Jostakin syystä hän ei pidä bussimatkaamisesta, vaan menee harrastuksiinsa mieluummin fillarilla. No, ei matka pitkä ole yhteen suuntaan polkien, mutta on vetänyt sen pienessä vesisateessakin mieluummin kuin mennyt bussilla.