Isukki sitten lopultakin sai viestini. Sen, jonka laitoin viikonloppuna ja kysyin lasten tapaamista ja kysyin myös lasten joululahjoista. Ja sain vastauksen: "Kolme sinun viestiä oli mennyt roskapostiin, enkä minä ole niihin syyllinen. Tämä viesti tuli normaalisti".

No en siihen minäkään ole syyllinen hiivatti soikoot! Sama sähköpostiosoite on ollut iät ajat. Ei ne aikaisemminkaan minnekään roskapostikansioon menneet, ihan normaalisti tulivat. Ja kun Isukki on erittäin tietoinen, että minun viestini menevät roskapostikansioon, eikö sitäkin kansiota voisi käydä vilkaisemassa samalla, kun katsoo sähköpostinsa muutenkin!!?? Laitoin Isukille 15.9. viestin "eteenpäin välitettäväksi", jossa kerroin lasten sukunimen muuttuneen, se on nyt sama kuin minullakin. Siis minähän vaihdoin sukunimeni noin vuosi sitten. En halua kantaa exän sukunimeä. Lapset halusivat myös vaihtaa sukunimensä samaksi kuin minun nimeni ja Jiille asiasta tuli jo periaatekysymys. Noin puolen vuoden latenssi huipentui loppukesässä tiukemmaksi vääntämiseksi ja Isukki antoi suostumuksensa molempien lasten sukunimen vaihtoon. Aikaisemmin hän oli itse pyytänyt, että siinä vaiheessa kun (Jiin) sukunimi vaihtuu, ilmoittaisin sen hänelle, niin hän edelleen kertoo sen vanhemmilleen "ihmeteltäväksi" - kutakuinkin näin hän sanoi vanhempiensa asiaan suhtautuvan. Niinpä sitten kerroin lasten sukunimen vaihdoksesta sähköpostilla. Sen jälkeen on minun laittamat sähköpostit menneet roskapostikansioon. Sitä ennen ne tulivat hänelle aivan normaalisti saapuneiden kansioon.

Hmm.

No yhtäkaikki. Nyt on Isukki viestini saanut ja siihen vastannut. Joulukuun tapaaminen minun ehdottamana päivänä kellonaikoineen sopii.

Mielenkiintoista on myös se, ettei hän itse ole laittanut ensimmäistäkään kysymystä sen enempää joulukuun tapaamisesta kuin ensi vuoden alun tapaamisista, vaikka Enkeli minulle kertoman mukaan toivoi, että tapaamiset olisivat tiedossa hyvissä ajoin ja mahdollisimman pitkälle. Minunko se pitäisi koko ajan ehdottaa, kysellä, kerjätä? Tämä on vallankäyttöä. Sitä samaa, mitä hän on koko ajan tehnyt. Ihan alusta alkaen. Nyt tein sen virheen, että kyselin joulukuun tapaamisen, mutta siihen sen sitten jätänkin. En kysy enempää. Pitäkööt tunkkinsa, olkoot, jos ei lapset tämän enempää kiinnosta.

Vallankäytön lisäksi tässä toiminnassa voi olla kyse myös siitä, että hän käyttää tätä aseena myöhemmin lastenvalvojan tai käräjäoikeuden kautta esittämälle vaatimukselle, että lasten tapaamiset olisivat kiinteästi aina kuukauden X viikonloppuna.  Perusteluna voisi käyttää, että tapaamisviikonloppujen sopiminen minun kanssani on hankalaa, koska minä en ole yhteistyökykyinen enkä anna tavata, hankaloitan, estän, sopiminen on vaikeaa jne. Vain siksi, ettei hän itse ota yhteyttä, ei ole itse aktiivinen tapaamisten suhteen.

Ja siinä samalla voi sitten vaatia, että lapset kulkevat tapaamiselle bussilla. Onnibussilla matkat ovat vain 5 euroa per lapsi per suunta. Ihan edullista. Ja matka-aikakin on ihan näppärä: ensin mieltä keskustaan 1 tunti, bussilla 2,5 tuntia Onnelan lähikaupunkiin, josta Isukki tulee hakemaan. Eli lapset matkustavat noin 4 tuntia ennenkuin pääsevät Isukin luo. Henkilöautolla tähän matkaan menee 2 tuntia. Ja kun Jii kieltäytyy matkustamasta bussilla, ei Isukin enää tarvitse tavata poikaa, joka ei kovin tärkeä tälle miehelle koskaan ole ollutkaan. Ja kun näin vastuu siitä, ettei poika tapaa isää, on lapsen itsensä. Isukki voi pestä kätensä sanomalla lapselle, että sinä itsehän ne tapaamiset lopetit.

Spekuloin. Menen asioiden edelle. Laitan toisen suuhun sanoja ja toimintaa, joka ei pidä paikkaansa. Niinkö? Ei. Olen elänyt tämän ihmisen kanssa. Tunnen hänet paremmin kuin hän itse arvaakaan; paremmin kuin hän itse tuntee itsensä.

 

Noniin, tapaamisista vielä sen verran, että  minä osaan jo arvioida, mitkä tammi- ja helmikuun viikonloput ovat sellaisia, että ne sopisivat meille, kun huomioin jo Jiin kokeet. Siis, osaan arvioida, milloin ei koesumaa ole eli tapaamisviikonloppu ei sotke kokeisiin lukemista ja koulun käyntiä tältä osin. Mutta en jaksa vääntää enkä ehdottaa, tunkea lapsiani tapaamiselle, kun miestä itseään ei kiinnosta sen vertaa, että olisi siinä samalla kysynyt kun viestejä vaihdettiin. Ehkä se Enkelikin on väsynyt vetämään kivirekeä perässään. Ruokkimaan toisen lapsia, järjestämään ohjelmaa, isän itsensä ollessa ohjailtavissa ja passiivisena. Kaksi kertaahan hän sen sentään jo tekikin, vaikkei yhtäkään olisi tarvinnut.

Vituttaa hiukan. Ei niinkään se, ettei tapaamiset ja lapset kiinnosta, vaan se, että lapset haluaisivat isäänsä tavata ja se, että hän tulee syyllistämään minua siitä, ettei tapaamiset toteudu. Ettei hän ota itse ollenkaan, minkäänlaista vastuuta omasta toiminnastaan edes lasten tapaamisten ja siihen liittyvän viestittelyn suhteen.