Kesäkuu ja koululaisten kesäloma alkoivat.

Pirpana on Kesäkerhossa, päiväkerhossa, joka on tarkoitettu 1. ja 2. luokkalaisille lapsille. Kerho alkaa ja päättyy semmoisena kellonaikana, että tavallinen työssäkäyvä vanhempi on jo töissä siihen aikaan. Kerho kokoontuu paikassa, jonne on periaatteessa ihan näppärä fillarimatka, mutta Pirpana on sen verran tohelo ajaja, etten laita hän pyörän kanssa autoteiden viereen ilman aikuista saattajaa. Matkaosuus on mutkainen, siina on jyrkkä ylä/alamäki joka päättyy kaarteeseen ja tässä kohden  jalkakäytävä kulkee samalla tasolla kuin autotie. Bussit menevät aivan jalkakäytävän vierestä. Juuri alamäessä Pirpana on aika tohlake ja olen aikaisemmin tätä matkaa fillaroitaessa ollut takana huutelemassa ohjeita ettei aja autotielle.

Pirpana ei suostu kulkemaan bussilla yksinään. Jii saattaa aamulla, hakee iltapäivällä. Kesätyö, josta olen luvannut palkan, kuten kesätyöstä kuuluukin.

Ensimmäisen viikon ajan Jii oli aika stressaantunut. Kyllä hän itsensä hoitaa, omat tavaransa, mutta se, että pitää saada vielä Pirpana kulkemaan ja toimimaan aikataulujen mukaan, tuotti haastetta eikä aina ole ihan putkeen homma mennyt. On myöhästytty sekä aamusta että hausta, eilen matkakoritit katosi ja käskin Jiin ottaa rahaa ja mennä ja tulla bussilla rahalla maksaen. Kesäkerhosta jo soitettiin ja todettiin, että Pirpana jää viereiseen kirjastoon odottelemaan. Minä sitten lähdin töistä vähän aikaisemmin ja ajoin kerhon kautta, jossa tenavat odottivat mutta Jii oli kiukkuinen, kun tulin sittenkin hakemaan. Miten sinä nyt ennätät hakea? Kerroin, etten saanut kumpaakaan puhelimitse kiinni ja lähdin töistä aikaisemmin.

Toinen viikko meni vähemmällä stressillä, mutta tässä kyllä huomasi, että pienemmän sisaruksen huoltaminen on Jiille vielä aivan liian raskas tehtävä. Ei hän ole vielä kypsä sellaiseen vastuuseen.

Jii ei ole joka päivä syönyt, vaikka olen laittanut jonkinlaisen ruuan jääkaappiin ja soitan ja muistutan. Joinakin päivinä on syönyt Pekan luona, kun on siellä sopivasti päivällä ollut. Juomiset ovat jääneet aivan liian vähälle.

Eli puhelimessa on nämä kaksi viikkoa mennyt, kun olen soitellut ja muistuttanut aamun lähdöstä, pukemisesta jne, JIille syömisestä ja iltapäivällä taas Jiille soitto, että muistaa hakea Pirpanan. Ja kyllä tämä muuten työntekoa haittaa. Motivaatio on muutenkin huono nyt.

Kesäkerossa tarjoillaan lapsille lounas ja välipala. Pirpana ei ole aina ruuasta tykännyt ja on viettänyt päivän periaatteessa aamupalan ja kerhon välipalan varassa. Kotona on siis ollut kaksi väsynyttä ja nälkäistä, pahantuulista lasta. Kesäkerho kaikkinensa on ollut Pirpanalle aika raskas, vaikka hän onkin siellä viihtynyt. Illalla ei ole suostunut lähtemään yhtään minnekään, ei edes läheiseen leikkipuistoon. Ei minnekään. On ollut vain sisällä, leikkinyt Jiin kanssa leegoilla, askarrellut,  tai pelannut puhelimella, köllötellyt vuoteessaan.

Kesäloma, oikea loma, tulee todellakin tarpeeseen, meille kaikille.