En ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne. Paljon on tapahtunut, sen puoleen olisi kyllä kirjoitettavaa ollut. Tavallisia, arkisia asioita. Paljon ja monenlaisia ajatuksia, mielenkiintoisia, antoisia keskusteluhetkiä lasten kanssa. Lasten, etenkin Jiin oivaltavia kommentteja. Loma, josta jo osa on vietetty ja suurempi osa on edessäpäin.

Myös Isukin kanssa on ollut oma kuvionsa. Tapaamisten sopiminen edellyttää monituisen monta tekstiviestiä ja sähköpostia, enkä sittenkään saa häneltä kunnollista, suoraa vastausta, sopiiko ehdottamani ajankohta hänelle. Vastaus on tyyliin melko varmaan sopii. Vallankäyttöä, sanon minä. Ilmoitin, että ko. viikonloppu on siis tapaaminen, koska viimeksi samanlaisella epämääräisellä kommentilla hän mielestään oli hyväksynyt ja vahvistanut viikonlopputapaamisen.

Ilmat eivät kovinkaan lomalaisia suosi. On tuulista ja sadekuuroja tuon tuostakin. Järvivedet ovat yhäkin kylmät, mutta toisaalta eipä siellä ole sinilevääkään. Olemme käyneet uimarannoilla, ja maauimalassa, ja lapset ovat uineetkin. Minäkin, tosin maauimalassa.

Taitava puhelinmyyjä huijasi minut liittymään kirjakerhoon, siis aikuisten kirjakerhoon. Epähuomiossa ensimmäinen kirjapaketti jäi perumatta ja sain postilootaani ison kirjakerhon paketin. Ajattelin palauttaa kirjat, mutta erehdyin avaamaan paketin, lukemaan muutaman rivin kirjasta - ja jäin koukkuun. En fanita dekkareita, mutta tämä dekkari oli hyvä. Toinen saman kirjailijan dekkari odottaa hyllyssä. Sen otan lomareissulle mukaan.

Meidän lähikirjaston ovenpielessä on pahvilaatikko, jossa lukee, että saa ottaa. Kirjaston poistokirjoja, tai sitten ihmisten omasta kirjahyllystä. Otin sielä Virpi Hämeenanttilan paksun kirjan, Perijät. En tiedä yhtään, mitä kirja pitää sisällään. Lomareissulle jos sen tiiliskiven ottaisi ja lukisi. Luulen, että siellä on joutoaikaa, kun lapset ovat nukkumassa eikä nettiyhteyttä ole.

Lapsille luen taas iltasatua jatkokertomuksena. Tällä kertaa löysin omasta kirjahyllystä Anni Polvan kirjan Ei, sanoi Hantti. Olen sen lapsena lukenut. Muistelen, että tykkäsin kirjasta. Nyt aikuisen näkökulmasta kirja on raskasoutuinen ja tylsä. Lapset kuuntelevt kuitenkin korvat höröllään ja nauravat kirjan tapahtumille.

Ensi viikolla lähden lasten kanssa pienelle lomareissulle. Viivymme noin viikon. Teddylle on hommattu Pekka hoitajaksi; käy meillä joka päivä tai joka toinen päivä laittamassa marsulle tuoretta ruokaa ja lisäämässä heiniä ja saa hommasta pienen palkankin. Pekka tosin tekee tämän yhdessä vanhempiensa kanssa, eli vanhemmat tulevat mukaan. Näin sen pitää mennäkin, sen verran tohlake on tuon ikäinen jätkä ettei oikein yksin voi päästää toisen asuntoon, kun pitäisi muistaa paitsi hoitaa tuo elukka, myös huolehtia, ettei avaimet katoa tai unohdu.

Pitää joku kerta kirjoitella ihan kunnolla auki näitä pieniä arjen tapahtumia, iloisia kuin myös harmistuksiakin. Nyt en jaksa; kello on taas ylittänyt puolen yön pykälän ja minä yhä vaan valvon... kesäloma on laittanut rytmin aivan sekaisin. Lapsetkin valvovat hieman tavallista myöhäsempään, etenkiin Jii lukee vuoteessaan vielä klo 22 jälkeenkin, jos en käy muistuttamassa, että nyt on lopetettava lukeminen ja mentävä nukkumaan. Pirpana nukahtaa jo klo 21 jälkeen melko nopeasti.