Lukeeko jossakin, milloin on lupa laittaa jouluvalot, kynttilät, joulukoristeet? Onko se luvallista  ensimmäisenä adventtina vai vasta joulukuun ensimmäisenä päivänä? Vaiko vasta sitten, kun naapuri on ne valonsa ensin uskaltautunut laittamaan? kuten meillä töissä naiset tuntuvat toimivan.

Miksi joulukuusi koristellaan vasta jouluaattona? Mitä iloa siitä on enää siinä vaiheessa? Joulun kliimaksi koetaan aattoiltana, ja sitten on muutama pysähtynyt joulupäivä ja siinäpä se joulu sitten olikin.

Meillä on jo viikon verran ollut jouluvalot laitettuna. Ulkovalot, tähti ikkunassa ja lasten huoneessa sydämen muotoiset jouluvalot. Joulukoristeista olen vain pari vihreää, muhkeaa joulunauhaa ripustanut esille. Joulukoristeiden laatikko on ollut lattialla odottamassa koristeiden laittoa. En ole saanut aikaiseksi. Ja sinitarra on lopussa. Lähikaupoissa ei ole, ja marketista unohdin ostaa.

Joulukuusi meillä on muovinen. Epäekologista? Enpä usko. Kuusi on ostettu joulun jälkeisestä alennusmyynnistä noin 13 vuotta sitten, joten on hintansa tienannut takaisin ja kuusen käyttöikään nähden myös sen hiilijalanjälki on pienentynyt ja on varmaan jo aivan olematon.

Kun Kiira ja Joakim olivat pieniä, aloin ottaa tavaksi, että koristelemme kuusen 23. päivä. Näin olemme virittäytyneet jo joulun tunnelmaan ja joulukuusikin on jouluaatoksi jo koristeltu, valmiina ottamaan lahjat juurelleen. Kiiran ja Joakimin aikana meillä oli aina oikea kuusi. Joskus torilta ostettu, hyvin usein kuitenkin jonkun tuttavan metsästä saatu.

Pirpanan ja Jiin kanssa meillä on aina siis ollut muovikuusi. Ja kuusi otetaan sisälle ja koristellaan melko varhaisessa vaiheessa joulukuussa. Lapset eivät millään malta odottaa jouluaattoon, mitä joulukuuseen tulee, vaan marraskuussa jo alkaa kyselyt, että milloin kuusi tuodaan sisälle varastosta, mihin kohti se laitetaan, joko se haetaan, joko sen saisi koristella.

Tänä vuonna minä kaivelin jouluvalojen ja -koristeiden lisäksi myös kynttilät esille.

Nyt minulla on hyllytilaa mihin kynttilöitä laittaa. Ja niin isot lapset, että kynttilöitä voi huoletta polttaa. Kirjahylly on kyllä ruma ja rojuinen, mutta ajaa asiansa  (hankin paremman sitten joskus) ja siinä on hyllytilaa, mihin kynttiöitä laittaa. Kyllä, niillä saa aikaan aivan ihanan tunnelman ja ennenkaikkea jouluisen tunnelman.

Etsin joululaulu-CD:tkin laatikoiden kätköistä.

Joakimilta saatu radio-cd-kasettisoitin on näköjään rikki siltä osalta, ettei soita cd-levyjä. Pirpanan vaaleanpunaisen dc-soittimen johto oli kadoksissa -  siis sitä soitinta ei ole vuoteen käytetty! Muutimme tähän asuntoon vuosi sitten, joten pouha on muuton jäljiltä! Hetki meni etsiessä. Ja ei muuta kuin musikkkia, joululauluja. Yksi levy oli rikki, toinen oli semmoista mollivoittoista jollotusta, josta tulee mieleen että ranteet auki pankkikortilla tai narukiikkuun keikkumaan. Sen laitan kiertoon, lahjoitan jollekin onnettomalle, joka jaksaa semmosta itkuvirttä juolun ilosanomana kuunnella.

Kristillistä joululaulua kuunnellessa koin Jumalan olemassaolon todellisuuden. Sen, että Hän on. Ja Hän on tässä, läsnä, luonamme.

Uskoni on pitkään ollut latensissa, kaapissa oven takana. Pois käytöstä. En minä mitään ruokarukouksia koskaan olen arjessani käyttöön ottanut, en myöskään julista. Se on vain minussa oleva hiljainen tieto Herran olemassaolosta, länsäolosta. Mutta oli pakko ottaa etäisyyttä. Ei yksin se, että elämästä tuli helvetti, vaan enemmänkin se uskonnollinen "väkivalta" ja hylkääminen uskon varjolla, Raamattu kädessä, juuri silloin kun eniten olisi apua tarvinnut. Sellaisesta on pakko ottaa irtiotto ja pitää hetki välimatkaa,

Mutta tänään, kristillisiä joululauluja kuunnellessani, tunsin Jumalan olevan todellinen, läsnä, minun luonani, elämässäni. Pitkästä aikaa.