Olipa hösseli aamu.

Minä olen sairaslomalla tämän päivän selkäjumin takia.

Molemmilla lapsilla oli yhdeksään meno. Peppi ei tullut meille tänään aamuksi, koska Peppi on eri ryhmässä ja menee tänään kahdeksaan.

Jii ei voinut syödä aamupalaksi leipää, koska suu oli oikomishoidon takia kipeä. Laitetta pideään vuorokaudessa 1 2 tuntia ja näin ollen myös yöllä, ja aamulla suu ja hampaat ovat kipeät. Pojan aamupalaa ryydittää siis 500 mg parasetamolia.

Lapsilla on lupa lukea Aku Ankkaa vain aamu- ja iltapalan yhteydessä, ei lounaalla, ei päivällisellä. Pirpanalla tämä ei ihan vielä suju kovin jouhevasti. Unohtuu lukemaan. Hoputusta. Läksyt nimittäin jäivät tekemättä. Eilen illalla olisi ollut aikaa, ei ollut kavereita kylässä, ei harrastuksia, ei kauppakeskusasiointeja. Kyllä Pirpana läksynsä muisti, mutta unohti tehdä ne. Minä taas luulin, että huoneeseensa repun kansssa menevä ja lattialla jotain paperihommia kyhjöttävä tyttö sitä matikkaansa siellä tekee. Mutta ei, illalla vuoteessa muisti, että läksyt on tekemättä. Ja niitä oli sitten vähän enempikin, äidinkielen tehtäviä ja lukuläksy myös.

Annoin Pirpanalle pinon puhtaita vaatteita kaappiin laitettavaksi. Siinä vaiheessa kun piti jo kiireellä vaihtaa yöpaita päivävaatteisiin, ne illalla pinoamani vaatteet olivat mystisesti kadonneet. Pirpana vinkuu, ettei hän voi tietää missä ne on. Minä olen tukka märkänä suihkun jäljiltä pelkässä aamutakissa. Selkään särkee ja aamukahvit on juomatta, kofeiinin puute on todellinen. Motifenekin (särkylääke) pitäisi ottaa. Pyykkikone louksuttaa kylppärin oven takana isolla metelillä. Samaan aikaan Pekka oli tullut meille potkulaudallaan (fillarista on kumi puhki) ja Jii on ulkona auttamassa potkulautaa varastoon lukkojen taakse. Ja kaikki ovet auki ulos asti, kosteankylmään syyskuun aamuun. Minä nalkutan molemille tenavaille.

Pirpanan vaatteet löytyvät vaatekaapista, jonne on ne puhtaiden kanssa siististi pinoihinsa laittanut, ja joita ottaa pois nakkelemalla vaate kerrallaan lattialle Minä jäkätän. Jii istuu vielä keittiössä syömässä voileivän palasia, joita ei heti aamulla kipeiden hampaiden takia voinut pureskella. Pirpana on laittanut kesäiset lyhytvartiset nilkkasukat jalkaansa esille antamieni tavallisten sukkien sijaan. Nalkuti nalkuti, ei tommosilla mennä, nyt on jo syyskuu, Pirpana vaihtaa sukat naama nurinpäin kääntyneenä.

Minä käyn nopeasti vaihtamassa aamutakin sijaan ihmisen vaatteet päälleni.

Pirpana laittaa repun selkäänsä ja taas nalkuti takki päälle, siellä on kylmää ja kosteaa, ja kampaa ne hiukset, ota lippis... Pojat laittavat kanootin kokoisia kenkiään tuulikapin kenkäkatastrofin keskellä jalkaansa isot reput selässään. Takki Jii, laitatko tämän vai kollaritakin. Jii laittaa verkkatakin. Missä se on, minä järjestelen vaatenaulakossa lasten takkeja, verkkatakki puuttuu, se on mustana myttynä kenkien seassa. Missä Jiin lippis, laatikossa on vain punainen, missä on se sininen.

Varmaan koulussa, mä meen näin, toteaa Jii.

Menkööt sitten.

Pyydän Jiitä viemään samalla roskapussin. Poika ottaa kuuliaisesti roskapussin käteensä. Huikkaan perään, että vie molokkiin, sillä joku vie systemaattisesti sekajätteeseen kuuluvan roskapussin elektroniikkajätteiden laariin, joka on varastorakennuksessa eli täysin eri paikassa kuin varsinainen jätepiste, joita ovat molokit.

Pirpana sanoo heipat monta kertaa.

Huh.

Kahvit. Viikonlopun Hesari on keittiössä tuolilla levällään, otan luettavakseni, siellä on vielä monta lukematta jäänyttä artikkelia. Kuopiolaiset eivät tällä kertaa kiinnosta. Maakuntamatkaan kristillisdemokaaraattien puoluekokoukseen Savonlinnaan. Päivi Räsänen siis on väistynyt, Sari Eyssajah nousi puhujapönttöön. Joku 63-vuotias patu on myös joutunut väistymään ja tilalle noussut 30-vuotias nuori mies. Kristillisten rivistöt eivät vain uudistu, vaan nuorentuvat ja tulevat nykyaikaan. Vielä kun hyväksyisivät homoseksuaalit ihmisiksi, joilla on oikeus samaan kokonaisvaltaiseen rakkauteen kuin heteroillakin, sekä tasa-arvoisen, sukupuolineutraalin avioliiton ihmisille, niin voisin ehkä puolutetta äänestääkin.

Sitten puhelin soi.

Kuka minulle tähän aikaan soittaa? Töistä? Esimies itsehän se eilen sanoi, että pidä tämäkin päivä selkäsäryn vuoksi sairaslomaa, istumatyö ei selkäsärkyiselle ole todellakaan mikään vaihtoehto.

Mutta siellä olikin Jii.

Mä unohdin viedä sen roskapussin.

Missä se nyt on.

Selviää, että roskapussi oli matkannut pojan kädessä kouluun asti.

Nolo tilanne. Koulun ympäristössä ei ole mitään semmoisia roskiksia, minne pussin voisi viedä huomaamattomasti ja ohimennen. Jii hoksaa, että hän tietää sisätiloissa yhden roskiksen; heidän omassa luokassa olevan (paperi)roskiksen.

Joudun sanomaan asiat pariinkin otteeseen, että ymmärrys aukeaa 12-vuotiaan aivokopassa.

Luokan roskikseen ei voi laittaa isoa roskapussia, koska siinä on talousjätteet, ne alkavat haista. Ulos sitä ei voi jättää, linnut nokkivat sen hajalle. Jiin on nyt vain mentävä koulun vahtimestarin luo ja kerrottava tilanne, ja kysyttävä, minne sen talousjäteroskiksen voisi jättää.

Tälle tapaukselle voi ehkä nauraa joskus viidentoistavuoden päästä. Nyt on parasta pitää suu supussa ja naama peruslukemilla.

Ja pyykkikonekin vaikeni, melkasi ohjelmansa loppuuun.

Ihana hiljaisuus.

Kahvia ja Hesaria.

Vielä kun tuo selkä asettuisi jumittomaan tilaan.

Ps. Me asumme lähempänä koulua kuin Pekka, meidän kotimme on Pekan koulumatkan varrella. Jiin koulumatka on noin 200 m, Pekalla enemmän. Pekka kulkee matkansa fillarilla. Jii menee kävellen. Pekka siis jätti potkulautansa meille varastoon, koska sitä ei voi lukita, joten koulun fillaritelineestä se melko varmaan varatettaisiin.

 

Pahoitteluni aikamuotovirheistä. Tiedän, että se tekee tästä sekavan ja siten vähän hankalan luettavan. Siis tämä postaustahan on sekaisin preensensiä ja imperfektiä. En jaksa nyt korjata samalle aikamuodolle, kun en nyt osaa päättää kummassa muodossa kirjoitettuna tämän aamun tapaus olisi fiksumpi lukea