Tenavat lähtivät reilun viikon mittaiselle kesälomatapaamiselle exäpaskan luo. Hienoa, hyvä, että ovat ja menivät. Hienoa, että ottaa kesälomalle, lähtee reissuun. Viime kesänäkin olivat, viikon. Ulkomailla. Sitä edeltävinä kesinä ei ole suostunut ottamaan. 

Tai on. 

Toissakesänä olivat exäpaskan luona viikon, minun vaatimuksesta. Sekä exä että vaimonsa olivat töissä. Exä iltavuorossa, se nainen aamuvuorossa, osan päivästä olivat keskenään. Yhden vapaan, lomapäivän, viikon lopussa exä otti, se oli sitten isoin kirjaimin ja painotetusti mainittu uhrauksen arvoinen teko, lasten eteen, lasten takia. Ihan kokonaisen päivän otti lomapäiviä, omien lastensa takia. Miten hieno mies, todellista isäainesta!

Ja tätä edeltävänä kesänä Poika oli viikon, kun minä vaadin. Poika oli pelkkää pahantuulisuutta, teiniangstia, raivosi ja riiteli. Tyttöä ei suostunut ottamaan, pojan vain. Töissä oli koko ajan. Mutta olihan minulle hengähdystaukoa ja Jiille isää edes vähän. 

 

Minulla on tämä tuleva viikonloppu ja ensi viikko tiiviisti töitä. Tulin pari tuntia sitten kotiin, kun olin vienyt tenavat exälle, ja edeltävästi viettänyt pari mukavaa päivää lasten ja Likkakaverin kanssa paikkakunnalla, joka on lähellä exää. Vein tenavat exän kulmille. Ja nyt siis olen pari tuntia ollut kotona. Katsonut telkkarista jotain tyhmää kotimaista elokuvaa, jossa ohjleman lopussa kaikilla henkilöillä elämänpalaset kloksahti onnellisesti paikoilleen, asiat järjestyi, kaikki saivat toisensa, kukaan ei jäänyt yksin eikä menettänyt. 

Ja minulla on täällä kotona ihan helvetin yksinäistä. En tiedä,mitä teen sitten, kun molemmat lapset ovat lähteneet kotoa pois, omilleen. En tiedä, mitä teen sillä elämällä, kun en tiedä mitä teen tälläkään elämällä. Silloin, kun lapset eivät ole kotona, ovat exällä. 

Mitä vaistoillas teet, kun linnut pesästään on pois lentäneet.

Teen töitä. Joo. Jos saan niitä. Olen niin vanha, ettei minua oikein mihinkään huolita. 

Hoidan lapsenlapsia. Niinpäniin. 

Matkustelen. Tuskinpa. Yksin sekään ei tällä olemattomalla kielitaidolla ole mukavaa. Olen huono lähtemään ja menemään, kun en osaa suunnistaa, en osaa mennä lentokentillä, liikkua vieraassa, oudossa ympäristössä. Eksyn ihan vaan moottoritiellä, enkä tiedä mistä liittymästä mennään ja miten jonnekin paikkaan X pääsee. Sitten itken ja huudan ja karjun, tenavat parkuu, meillä on aivan järjetön riita, kun minä en osaa.. enkä jaksa. En jaksa tehdä kaikkea yksin. Yksinään yksin.