Jos se on vaikeaa, niin se on vaikeaa. Tai kun.

Isukki laittoi yllättäen tekstiviestin. Kirjoitti monikossa "ollaan tulossa" pääkaupunkiseudulle heinäkuun viikonloppuna, laittoi päivämäärän. Ja "Jos käytte vähänkään tällä suunnallaa, niin voidaan sopia aikaisemminkin". Viesti oli tullut torstaina, kun sovittu tapaaminen oli tulevana viikonloppuna kesäkuussa.

Minä ymmärsin, että hän ilmoitti päivämäärän, jolloin on täällä päin, ja ehdottaa lasten tapaamista. Miksi muuten hän minulle päivämääriä laittelisi?

Vastasin, ettei meillä ole siellä päin, Somalan suunnalla, asiointeja. Ja etten tiedä vielä viikonlopusta. Kysyin, ovatko he molemmat tulossa ja sain vastauksen "joo".

Minä tykitän, että meinaatko että lapset tapaa Enkelin kylmiltään! Perjantaina voisi lapset tavata Enkelin ja varsinainen tapaaminen lauantai-sunnuntai.

Sain vastauksen: "Tulen Metropoliaan. Hänellä on menoja täällä."

Ai, se meneekin niin, että Isukki tuleekin yksin, Enkelillä on menoja täällä, eli siellä, eli Somalassa.

Ja kun samaan aikaan on sähköpostissa viesti, että heinäkuun tapaaminen pitäisi nyt sitten vahvistaa, niin minäpä aloin etsiä meille lomareissua ja yöpymisiä, ja ajoitin reissun niin, että tapaaminen onnistuu Isukin ehdottamana viikonloppuna.

Ja koska Isukki on aikaisemmin vääntänyt sähköpostissa, että olisi hyvä, jos tapaaminen olisi joka kuukauden x viikonloppu, päätin saman tien ehdottaa elo-, syys- ja lokakuun tapaamiset. Lokakuussa olisi syysloma ja ehdotin, että lapset voisivat olla pidenetyn viikonlopun silloin, ilmoitan päivämäärät heti kun koulut elokuussa alkaa ja tiedän tarkasti ne.

Sain vastauksen. Hän ei ole mitään heinäkuun viikonloppua ehdottanut, ainoastaan ilmoittanut viikonlopun, joka ei käy, eikä se aika käynyt minullekaan. Mainittu viikonloppu ei ole ollenkaan hyvä, mutta hän järjestää asian jos vain onnistuu. Elokuun hän vahvisti, syys- ja lokakuusta ei osannyt vielä sanoa mitään.

Siis hetkinen.

Minun piti tavata kaikki tekstiviestit ja sähköpostiviestit moneen kertaan, laittaa kysymystä ja viestiä monta kappaletta.

Hän olikin ilmoittanut, että tulee kyseisenä heinäkuun viikonloppuna Enkelin kanssa Metropoliaan ja tarkoittanut, että tuona viikonloppuna voisi lapset ja Enkeli tavata toisensa.

No miksi helvetissä sitä ei voi sitten kirjoittaa suorin sanoin ja selkeästi!??!? !

Monta saakelin viestiä edes takas, tarkistusta ja kysymistä, ja lopulta täydellinen väärinymmärrys. Ei ole ensimmäinen kerta, tuon ihmisen kanssa aina, alusta alkaen, kaikki on ollut monimutkaista vääntämistä. Hän jättää asiat auki, lauseet avoimeksi, puolikkaiksi. Hän kertoo ikään kuin asian keskeltä tai jättää jonkin oleellisen kertomatta. En tiedä onko tämä vain minulle ja minua kohtaan vai onko se hänen tapansa toimittaa asiansa, ilmaista itsensä ja asiansa. Ehkä muut ymmärtävät hänen viestikielensä. Minä en. Mutta kenenkään muun kanssa minulla ei ole kommunikointi ollut yhtä vaikeaa kuin tämän miehen kanssa! Olen minä tarkka sanoista ja niiden merkityksistä, mutta voisihan sitä edes lause olla kokonainen, voisihan ihminen edes kirjoittaa ja kertoa, millaista ja mitä on ko. viikonlopun tapaamisella tarkoitanut. Hän on kuin pieni lapsi joka kuvittelee, että kyllä äiti tietää mitä minä ajattelen ja tarkoitan.

No niin. Minä olen nyt matkani myös laittanut niin, että olen kotona juurikin tuona viikonloppuna, jolloin tapaaminen ei sitten onnistukaan, mutta Enkelin ja lasten tapaaminen onnistuisi.

Hetken minua vitutti, mutta onko tämä nyt sitten minun vikani? Ensin tivataan sähköpostissa heinäkuulle tapaamista; se voitaisiin jo sopia. Sitten laitetaa tekstaria, että tämmöisenä viikonloppuna olen siellä teidän nurkilla, me olemme, yhdessä olemme, minä olen yksin, hänellä on asioita täällä. Ota tästä sitten selvä.

Ja ensin pitäisi lyödä lukkoon loppuelämän viikonloput, laittaa ne kiinteäksi. Ja sitten kun ehdotan eteenpäin kolmeksi kuukaudeksi, niistä vahvistuukin vain yksi, koska sen pidämmälle ei ole hänelläkään omasta viikonloppuelämästään tietoa.

Isukki tosin on sitä mieltä, että jos sitten niistä kiinteistä viikonlopuista ei joku sovi, sen voi perua ja vaihtaa toiseksi. Jiille tulee kokeita, hänelle joku meno. Minä olen sitä mieltä, että jos viikonloput sovitaan kiinteiksi, ne on siinä, minä en niitä ala perumaan enkä vaihtamaan. Minä laitan niille viikonlopuille menoni. Toisaalta se olisi hyvä; voisin ilmoitautua seuruen tai vastaavan vuokranvälitysfirman listoille ja alkaa tehdä viikonloppuisin keikkahommia. Olisi tiedossa pitkälle eteenpäin ne viikonloput, jolloin lapset on isällään ja minä voisin olla töissä.

Ainoa, mikä tuossa järjestelmässä huolestuttaa on, jos Jiillä sattuu olemaan koejaksot meneillään ja Jii tarvitsee aikuisen apua kokeisiin lukemisessa, aikuinen käy siis koealueen läpi yhdessä Jiin kanssa, eikä Isukista ole siihen tehtävään. Yhden kerran yritin siirtää vastuuta Isukille, annoin vielä tarkat ohjeet miten edetä ja toimia. Lopputulos oli, ettei Isukki tätä hoitanyt ja Jii ei siis ollut kokeisiin lukenut, koenumeroksi 5.

Laitoin myös viestiä, että tapaamisella on molemmat lapset. Jos jostain syystä toinen on estynyt, toinenkaan ei tule tapaamiselle. Tämä ihan tasapuolisuuden nimissä.

Isukki ilmoitti jäätävän kylmästi, että tasapuolisuuden nimissä, jos Jii ei tule tapaamiselle, Pirpana tulee.

Hän siis olettaa automaattisesti, että se on Jii, jonka tapaaminen jää välistä. Ei se mitään, ettei hän tapaa poikaansa, tyttären tapaaminen on ainakin toteuduttava.

Mutta Jii on jättänyt yhden viikonlopun välistä, Pirpana meni. Päätös oli siis Jiin, mutta minä sain Jiin kiukuttelut niskaani. Samoin tilanne kokonaisuudessaan asettaa sisarukset erilaiseen asemaan, saa aikaa riitaa, mustasukkaisuutta, kateutta ja siten heikentää sisarusten välejä. Jii voi jättää tapaamiset välistä ja lopettaa ne kokonaan, mutta ei vielä pariin vuoteen. On liian pieni vielä siihen päätökseen.