Pirpana halusi aloittaa jo tänään, perjantaina, äitienpäivän. Lahja ja kortti poltteli, ne on tehty jo aikapäivää sitten ja kirjekuoren sisään piiloon liimattu. Ja ne piti saada antaa.. Ja sitä (Lidlistä ostettua !) kakkuakin piti jo päästä maistamaa, kukaan jaksa sunnuntaihin odottaa, kun herkku jääkaapissa huutelee pääsyä syötäväksi!

Ihana ja suloinen lahja siellä kuoren kätköissä oli. Kaulakoru Pirpanan tyyliin: muutama helmi ja paljon tyhjää narua. Minä tykkäisin, että se naru on helmiä täynnä, Pirpana taas tekee kaulakoruja, joissa on vain muutama helmi. Olisihan ne ok, jos se naru olisi näyttävämpi, eikä mikään kuminauhaan verratavissa. Mutta eihän sitä sanota, kun toinen on vaivansa nähnyt. Aion korun laittaa äitienpäiväaterialle huomenna. Plus Pirpanan aiemmin minulle tekemät rannerenkaat. Niitä olen muuten käyttänyt ihan aikuisten illavietossakin, lapsen tekemiä rannekoruja, puisia helmiä kuminauhaan pujotettuna.

Ja kortti. Se oli suloinen. Pirpana värittää minulle vaihdellen ruskeat, punaiset tai keltaiset hiukset ja joskus raidalliset näillä väreillä. Nyt minulla oli punaiset hiukset, hymyilevä punainen suu ja kolmio-mekko, tikkukädet ja jalat. Seisoin ruusuköynnöspylväiden välissä.

Olen maailman paras äiti, koska luen iltasadun.

Saunan jälkeen ja iltapalan jälkeen sai sitä kakkuakin. Hyvää oli. Jii kertaisi, miten kahvia keitetään. Ehkä yrittää yllättää minut aamulla keittämällä kahvit. Katsotaan, muistaako. Ja mitä syntyy.

Nyt kumpikin nukkuu. Vierekkäin. Pirpanan sängyssä, kerrossängyn alapetillä, jonka eteen on päiväpeitteestä rakennettu maja.

Niin, ja Jiin kipsikontrolli oli. Kipsi otettiin pois ja jalka kestää kävelyn ihan normaalisti. Hyvä. Oli se aika hankalaa se keppien kanssa kaahurointi.