Odotan viestiäsi, Isukki. Kaipaan sinulta kirjettä. Katson sähköpostini päivittäin, tarkastan huolella myös spämmiviestini. Mutta ei, ei mitään.

Laitoin sinulle sähköpostia syyskuun puolivälin jälkeen. Otsikoin viestin selkeäsanaisesti: "Joulukuun tapaamiset".

Alkuun tietysti piti huomauttaa, ettet ole vastannut edellisessä viestissä esittämääni asiaan. Se taisi olla hiukan asian vierestä. Sen jälkeen kuitenkin erittäin selkeästi kysyn, onnistuisiko lasten tapaaminen joulun välipäivinä, arkipäivinä. Meidän on anottava talvilomat, ja varmaan sinullakin on jo lomia kertynyt. Voisitko viettää niitä lasten kanssa? Jos, niin minä olen töissä sen ajan, en ano niitä lomaksi. Jos et voi ottaa, anon ne lomaksi ja lomani aikana ei lasten tapaamisia ole.

En ole vieläkään saanut vastausta.

Tuon viestin jälkeen olemme olleet sähköpostitse yhteydessä muiden asioiden, muiden tapaamisten takia (ainakin marraskuun tapaamisen, ehkä lokakuunkin, en muista enkä viitsi nyt tarkistella). Ja sitten kerran kiireisen sähköpostin yhteydessä laitoin myös tekstarin, jossa muistutin sähköpostiviestistä. Ja vastasit, että nyt yllättäen minun viestini menivätkin sinulla roskapostin joukkoon, josta kävit niitä hakemassa ja lukemassa. Jos syyskuinen viesti on on roskakorissa ollut, olet sen sieltä varmaan huomannut.

Noniin. Meille on lomapäätökset tulleet jo aikapäivää sitten. Minä olen joulun aikaan pitkällä lomalla. Siinä onkin sitten kaikki talvilomani. Koululaisten talviloman aikaan helmikuussa minulla ei ole lomaoikeutta jäljellä ollenkaan. Leirille ei ole varaa laittaa, viikon leirimaksut kahdesta lapsesta ovat todella hintavat. Eikä Jii suostuisi; viikko oikaisuhoidon huolehtimista leiriolosuhteissa ei ehkä ole kovin järkevä ratkaisu. Pirpana taas on liian pieni viikon leirille ilman isoveljen tuomaa turvaa. Ei hän halua, ikävä olisi kova.

Tämän kirjeeni tarkoitus on nyt lähinnä kysyä, että aiotko sinä Isukki ottaa lapsia tapaamiselle joulukuussa ollenkaan? Lapset kyselivät ja minä vastasin: olen jo syyskuussa laittanut kysymyksen joulukuun tapaamisesta, enkä ole siihen saanut vieläkään vastausta. En kysy toiste. Hän tekee tämän tarkoituksella. Tätä on olltu ennenkin ja tätä on ollut koko ajan; hän ei vastaa ja minä sitten kyselen ja kyselen. En mene siihen peliin mukaan. Tämä on vallankäyttöä.

Lapsille ei näin saa kertoa. Mutta kun kinusivat, parkuivat, tivasivat päivä toisensa perään marraskuun tapaamisen jälkeen, parkuivat ja vaativat, yksinkertaiset ja lyhyet vastaukset eivät riittäneet eivätkä kelvanneet. Hermostuin.  "en tiedä, olen kysynyt, en ole saanut vastausta" ei kelvannut.

Tämä asetelema sopii sinulle hyvin, Isukki. Et vastaa viestiin, jätät asiat puolitiehen, vajaiksi. Näin minä olisin sitten riippuvainen sinusta, joutuisin koko ajan ottamaan yhteyttä, kyselemään. Olen lopettanut tuon pelaamisen kanssasi jo aikoja sitten. Lakkasin tivaamasta tapaamisajankohtia. Sen jälkeen sinä havahduit ja aloit itse esittää niitä. Nyt sinun Enkelisi ansiosta saimme sovittu syys-, loka- ja marraskuun tapaamiset. Tapasin Enkelin heinäkuussa ja hän ei tietenkään voinut tietää, millaista vääntämistä meidän kesän tapaamiset olivat. Hän oli sinun antamassa käsityksessä. Sain ohjeistuksen, että viestien pitää olla lyhyitä ja pysyä asiassa. Niin ne olivat olleetkin, kesän ja elokuun tapaamisiin liittyvät viestit. Silti elokuuta ei oltu vielä heinäkuussa vahvistettu, ja heinäkuunkin tapaamisesta tuli täydellinen väärinkäsitys nimenomaan sinun viestisi määrän ja sinun epäselvyyden vuoksi. Lauseet viestissä ovat niin lyhyitä, niin omituisia, etten ymmärrä mitä ne tarkoittavat. Kun pyydän täsmennystä, saan toisen epämääräisyyden vastaukseksi. 

Ei se minua haittaa, että tapaamiset jäävät toteutumatta. Lapsille sinä tämän teet.  Lapset sinua kaipaavat ja haluavat tavata.

Luulen, että tämä joulukuun panttaaminen on lähtötoiminta sille, että aiot vaatia kiinteitä tapaamisviikonloppuja siten, että tapaamiset ovat aina kuun tiettynä viikonloppuna. Samalla aiot vaatia, että lapset kulkevat tuon matkan Onnibussilla. Kiinteät viikonloput kuulostavat teoriassa hyvältä. Mutta entäs jos se ei sovi sulle, eikä se sovi meillekään ja pitää perua? Sitten alkaa se vatkaaminen ja vääntäminen, mikä olisi se vaihtoehtoinen tapaamisviikonloppu kyseisenä kuuna! Ja siihen minä en muuten suostu! Sinun oman paikkakuntasi lastenvalvoja muuten oli sitä mieltä, että jos tapaaminen peruuntuu, se sitten vaan jää toteutumatta, tähän vaihtamiseen ei lähdetä. Hänellä on ilmeisesti työnsä kautta kokemus siitä, miten se kuormittaa nimenomaan sen lähivanhemman ja lasten elämää. Ja miten senkin avulla voidaan pitää ex-kumppani otteessaan, vallassaan, hankaloittaa ja kiusata.

Niin, peruuntumisia meille tulisikin melko varmaan, ainakin syksyisin. Lapsilla on paitsi omat synttärit sykyllä, myös kavereiden synttäreitä syyskuusta joulukuuhun, parit synttärit per kuukausi. Yhdet kaverisynttärit jo peruuntui tapaamisen takia, mutta ne olikin pojan synttärit. Toiset peruuntui, kun synttärisankari sairastui ja ne sitten siirtyvät, muttaon huomioitava, että tässä hollilla on toisen luokkakaverin synttärit. Siis Pirpanallahan näitä kaverisynttäreitä on, Jiillä ei enää, kun on jo niin iso.

Niin, että onhan meillä tätä elämää muutakin, kuin istua käsiään pyöritellen ja odottaa, että tapaaminen toteutuisi, silloin kun se sinulle sopii. Ei me missään tylsyydyn ja tyhjyyden tynnyrissä eletä.