Pirpana onnistuu kadottamaan - puhelimensa. Vähintään kerran-kaksi viikossa sitä etsitään. Tottakai kapula aina tuolloin on äänettömällä, joten se ei löydy soittoäänen perusteella, ja ei, ei se edes värise. Joskus puhelin katoaa kahdesti saman päivän aikana.

Sitten sitä etsitään ja itketään isoon ääneen, ja minä olen hajota palasiksi kun tilanne raivostuttaa niin helvatisti.

Miksi siitä puhelimesta pitää ne äänet ottaa pois! Jiin puhelin on yön äänettömällä, koska hän saa watsap-viestejä läpi yön ja puhelimen viestiäänenä kajahtaa voimallinen haallleee-luuujaaaa! Eli se huutaa halleluujaa läpi yön... mutta Jii unohtaa laittaa sen aamulla päälle ja siitäkin on sitten tilanteita tullut. Mutta ei Pirpanalle kukaan soittele eikä viestejä lähettele. Pipsa, ei muut, ja Pipsakin lopettaa viestittelyt joskus klo 19 aikaan. Joten: älä laita ääniä pois siitä puhelimestasi! Pidä siinä äänet, niin se löytyy kun hävität sen! 

Ja sitten taas. Eilen.  Oiken tyypillinen kuvio.

Ollaan autossa, Pirpanalla on puhelin, jonka hän kantaa sisälle. Tullaan sisälle. Kengät eteiseen ja normaali sisääntulon häslinki. Käymme yhdessä pyykituvalla. Laitan koneellisen pyörimään ja otan kuivat narulta. Kotona Pirpana haluaa jäätelön, ottaa sen pakastimesta ja kävelee edes takas syöden jäätelöään.

Sitten hän päättää laittaa puhelimensa laturiin, koska jo autossa akku oli lähes lopussa.

Ja sitten hänellä ei olekaan sitä puhelinta. Se on täydellisen mystisesti kadonnut. Pirpanalla ei ole mitään mielikuvaa, missä se hänellä on viimeksi ollut kädessä semminkään kuin mielikuvaa siitä, minne olisi sen laittanut.

Minä olen rauhallinen. Soitetaan siihen, ajattelen. Mutta Pirpana kertoo, että puhelimesta on virta pois. Mutta äänet ei ole pois! yrittää meidän oma pieni blondi monta kertaa. Jos olisi ollut toinen tilanne, olisi tilannekomiikalle voinut nauraa.  Tuossa tilanteessa ei naurattanut. Se ei ole päällä, silloin siinä ei ole ääniäkään, siihen ei voi soittaa! Mitä väliä sillä on, että siinä on äänet päällä, kun se koko puhelin on pois päältä, joten siihen ei voi soittaa!

Pirpana ulvoo. Puhelinta etsitään joka ikisestä kolosta ja nurkasta, kaapista, laatikosta, pakastimesta, jääkaapista. Käyn pyykkituvalla, ei ole sielläkään, Käyn autolla, ei sielläkään. Pirpana etsii yhtä tehottomasti ja onnettomasti kuin siihenkin asti, minä koluan jokaisen mahdollisen kuman ja nurkan ja tason ja kaapin ja kassin ja paikan ja .......ei löydy. Hermostun ja meillä on täysi riita päällä.

Yli puolen tunnin äänejänteitä ja kuuloreseptoreita rasittavan etsinnän jälkeen puhelin löytyy. Pirpana oli laittanut sen siihen samaiseen laatikkoon, jossa latureita pidetään.

Hohhoijakkaa.

Mutta puhelin on taas takavarikossa hetken aikaa.