Nostin pyykkikoneesta vaatteita narulle kuivumaan. Pirpanan farkkujen mutkasta putosi kylppärin lattialle sinisävyinen suorakaiteen muotoinen pala

No niin, mitähän minä tällä kertaa olen pessyt. Sinitarraa? Pirpana tunkee taskuihinsa kaikenlaista, keppejä, pullon korkkeja, roskia. Enkä koskaan tajua tarkistaa prinsessatytön taskuja.  Ja sitten on taas kone tukossa. Toivottavasti on  edes muovin sisällä, näyttäisi siltä.

Nostin suikaleen lattialta.

20 euron seteli.

Hämmästys. Hölmistys.

Miten se on pyykkikoneeseen päätynyt? Ja Pirpanan vaatteen mutkaan? Tässä koneellisessa ei ollut minun farkkuja. Vai olisiko se peseytynyt aiemmassa koneellisessa minun farkkujen mukana ja jäänyt koneeseen, nyt peseytynyt uudelleen ja pyykin seassa, ei taskun mutkassa?

Alkuviikosta möin kahdellakympillä vedenkeittimen. Ostaja tuli juuri samaan aikaan, kun vanhaa sohvaa oltiin ikkunan kautta roudaamassa pakettiautoon ja sitä kautta uudelle onnettomalle käyttäjälleen, kahden kahvipaketin ja kymmenen hillomunkin vaihtohintaan.

Rahan laitoin farkkujen taskuun. Ilmeisesti sitten olen pessyt sen kaksikymppisen, ja vieläpä kahteen kertaan.

Laittaisinko kuivumaan tuohon nipsutelineeseen, sukkien ja Jiin boksereiden sekaan.

Nyt on puhdasta fyrkkaa. Ei muuta ku Ikeaan.