Lapset lähti tapaamiselle. Viime kuun tapaaminen olikin sitten pelkkä päivätapaaminen, yksi lauantaipäivä,  ja lapsilla oli jo ikävä, etenkin Pirpanalla. Kyseli jatkuvasti, milloin on isi tapaaminen. Lopulta pystyi jo sanomaan: huomenna. Mielenkiintoista oli, että jopa Jii jo kyseli tapaamista.

Laitoin mukaan kaksi risaa potkulautaa ja sähköpostitse viestin, että hän saa korjata ne, palauttaa viimeistään marraskuun alun tapaamisessa.

Toisen potkulauden Jii sai joululahjaksi viime vuonna isovanhemmilta, pyysi sitä. Potkulauta oli täysin paketissa. Koottava. Hienoa. Olimme juuri muuttaneet, elimme pahvilaatikoiden ja sotkun ja kadoksissa olevien tavaroiden keskellä. Olin ollut koko joulun ajan kipeä, kovassa flunssassa. Ja minähän en normaalistikaan mikään tekniikan ihmelapsi ole, tavan nainen vaan, saatika sitten tuossa tilanteessa. Osaan tehdä paljon asioita, perinteisesti niin naisten kuin miestenkin hommia, mutta en sentään ihan kaikkea. Ja tätä potkulautaa minä en siinä muuttosotkun ja pitkittyneen flunssan keskellä osannut koota.

Yritin. Tein jotain väärin, osat levisi pitkin lattiaa.

Ystävän mies sitä sitten tuli kokoamaan. Insinööri, perheenisä, joka ihmetteli miten se kootaan. Aikansa ihmeteltyään potkulauta oli kasassa, mutta eturengas vinkui ja nitisi. Eikä se siitä ole muuksi muuttunut. Niinpä Jii ei ole potkulautaa juurikaan käyttänyt.

Toisen potkulaudan saimme isin isovanhemmilta syyskussa  päivätapaamisen päätteeksi. Pirpana ulvoi suoraa huutoa, koska Jii sai ja hän ei. Pirpanankin potklaudasta oli yksi kiristysruuvi irronnut, kun Jiin synttäreillä pojat innostuivat ja potkutelivat Pirpanan potkulaudalla - ilman lupaa.

Ensimmäisen potkuttelukerran jälkeen uusi vanha (Jutan vanha?) varastokopista kaivettu potkulauta hajosi, eturengas meinasi irrota.

Nyt laitoin nämä Isukille korjattavaksi.

Tätä kirjoittaessa muistin Pirpanan potkulaudan tilanteen, se nimittäin unohtui kokonaan laittaa korjattavaksi matkaan. No, laitamme sen ensi kerralla.

Sain vastauksen, että molemmat tarvitsee varaosia, potkulaudat korjataan tai sitten molemmat palautuu risana.

Tämähän oli ihan uutta. Se, että hän aikoo korjata lasten potkulaudat.

Aikaisemmin olen saanut epätoivoisen marinan, ettei hän osaa, minä en osaaaa, vaikka ongelmana olisi ollut vain fillarin kumien pumppaaminen ja ketjujen rasvaus. Ja sitten sen jälkeen sain aina tylyt kommentit, ettei ole aikaa, ei ole osaamista, tee itse, ja lopulta sanavalinnat olivat halveksuvia, että ai, ihan insinööri eikä osannut koota, laita tapaamisella mukaan. En sitten laittanut, kun viestien sävyt olivat silkkaa vittuilua.

Mutta nyt Isukilla on ikioma Enkeli ja Enkelillä poikia kaksin kappalein. Joillekin on esitettävä Hyvää Isukkia, joka hallitsee kaiken miehisen ja teknisen. Että koulutus puuttuu ja ammattikin, mutta älykkyyttä ja osaamista joka alalle löytyy, ja varsinkin teknisiin Miehisten Miesten hommiin. Kun sitä on auto atomeista toimivaksi koottu, niin mikä ettei yksi skootteri ja parit potkulaudatkin. Ja Hyvä Isä korjaa vielä eronkin jälkeen lasten potkulaudat, Yhteistyö ja Lapsen Paras se on mikä tässä puhuu ja hän jos kuka nämä asiat hallitsee.

Näin se menee. Olen elänyt tämän miehen kanssa.

Mutta hyvä, että korjaa ne lasten potkulaudat. Olkoonkin, että vaikuttimet ovat pirsteiden kerääminen itselle. Aiemmin kun niitä pisteitä ei tarvinnut kerätä, ei tarvinnut olla Hyvä kenenkään silmissä, pystyi olemaan just niin veemäinen kuin oikeasti onkin.

.... siis toivottavasti korjaa, ettei homma ole vain näennäistä.