Mitään asiaa ei ole olemassakaan, ennenkuin siitä on tehty tutkimus, mieluummin väitöskirja. Joskus ne on itsestäänselvyyksiä. Tai oikeastaan aika useinkin. Kansan syvät rivit, minä siellä joukossa, ajattelee, että no tuohan on ollut tiedossa jo yhden ihmissukupolven ajan, onpa hyvät että siitä on nyt tutkimus ja väitös tehty, niin asia on virallistettu.
Mutta joskus sitä miettii, että millä järjenköyhyydellä nämä yhteiskunnan veromarkoin palkatut yliopistoviisaat näitä tutkimuksiaan kehittelevät ja vieläpä julkaisevat? Niinkuin nyt tämä lakristi. Ihanko tämä on laajankin tutkimuksen lopputulos? Vai maanantaikrapuloissaan vedetty johtopäätös? Jos rakausaikana syöt laktristia, mahdollisesti voi olla, että ehkä luultavasti lapsesta saattaa tulla ihan pikkuisen tyhmempi kuin lakrisattomasta verrokistaan. Ja nyt tarkkaavaisuushäiriökään ei ole enää neurologinen ja siten periytyvä ominaisuus, vaan seurausta äidin raskausaikaisesta lakunsyönnistä.
Entäs miehet? Eikö lakun ja salmiakin syönnillä ole vaikutusta siittöiden kehitykseen? Siittiöthän syntyvät ja kuolevat ja taas uudet syntyvät. Entäs, jos tuleva isiehdokas on tekohetkellä vetänyt muutaman salmiakkikossun poikineen? Siinä on paitsi alkoholin vaikutus, myös sen salmiakin tuoma lisähöystö ja keskittymiskyvytön pikku imbesilli on valmis kehittymään ja syntymään.
Kiira oli vilkas ja keskittymiskyvytön, ihan aito adhd. Siihen aikaan salmiakkikossua ei ollut olemassakaan, ja raskausaikana olin taloudellisesti niin tiukilla, ettei siinä lakuja tai salmiakkeja osteltu. Mikshän lapsesta sitten tuli keskittymiskyvytön? Älyllisesti vähäväkinen ei sentään; keskittymiskyvytön, jolla oli monta rautaa tulessa ja joka ei saanut detlineja pidettyä on kuitenkin korkeakoulutasoisoisen tutkinnon suorittanut. Suurempi haaste taisi olla autokoulu kuin tuon opiskelu. Mutta ehkä se johtuu siitä, että sitä lakua ja salmiakkia ei tullut raskausaikana syötyä? Ja pienenä tyttönä Kiira tykkäsi keinua, mikä kuulemma vaikuttaa aivotoimintaa ja on siten älyllisesti kehittävää.
Mutta osataan sitä amerikoissakin. Siellä on tehty tutkimus, että yksinhuoltajat nukkuvat vähemmän kuin parisuhteessa olevat kollegansa tai peräti lapsettomat verrokit.
Tämähän on ihan mieletön yllätys! Enpä olisi ikinä uskonut! Että kun ei sitä toista aikuista ole arjessa, ei päivällä, ei yöllä, niin sitä joutuu ihan itse ja ihan yksin hoitamaan lapset, myös yöllä. Kun ei voi vuorotella, unesta tulee repaleisempi ja lyhyempi.
Unta lyhentää ja unen laatua heikentää paitsi se, että yöllä joudut syöttämään tai hoitamaan pieniä lapsia, myös stressi ja huolet, murheet. Nämä jälkimmäiset taas varmasti kuormittavat juurikin yksinhuoltajia, kun joudut yksin hoitamaan kaikki asiat ja ne taloushuolet siihen päälle. Ei voi jakaa asioitaan, murheitaan, ajatuksiaan eikä arjen käytännön asioita. Ja jottei ne pyöri päässä, jotta saa nukuttua, otetaan pikku pilleri. Että edes kahtenä yönä viikossa nukkuisi koko yön.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.