Tuolla aiemmiin on postaus Leivontablogista.

Nyt olisi aika sen ruuanlaittobologin. Valokuvineen kaikkineen. Siinä minä itseoppinut kotikokki veivaisin mitä eriskummallisempia ja mielenkiintoisempia ateriakokonaisuuksia ennakkoluulottomasti erilaisia raaka-aineita hyödyntäen ja yhdistellen. Lopputuloksena olisi kaaoottisesta sotkusta huitshaits-pikapika-sukkelaan siivottu keittiö ja upeita makunautintoja taiteelliseksi asetelmaksi lautaselle aseteltuna. ...mmmmmm.. mahtavia makunautintoja.

Meidän lähikaupassa myydään tuoretiskiltä grilli- ja salaattiosaston tuotteet -50 %:n hintaan kello 19 jälkeen. En käy siihen aikaan ruokakaupassa. Kerran kuitenkin oli joku tilanne, että kotiin tultiin iltasella jostakin kaupan kautta ja tämän edun bongasin. Ja tänä vuonna hyödynsin tätä etua taas. Ostin grillista kokonaisen broilerin. Katoin notkuvan iltapalapöydän. Savukalaa, grillattua broileria, leipää, raejuustoa, salaattia, ja mitähän muuta lie, kaikenlaista vähän runsaammin mitoin, en muista. Jii söi mitä söi, yllättävän vähän. Pirpana suostui syömään yhden pienen leivän.

Broileria jäi ihan kauheasti yli. Tein kanakeiton.

Suuressa kotikokki-intoilussani päätin soseuttaa sen. Että niinkuin Juustoinen kasvis-kanasosekeitto. Ehkä ei olisi pitänyt. Siitä tuli niin epämääräisen näköistä mössöpuuroa, ettei Pirpana suostunut sitä syömään kuin lievän (kröhöm totanoin..) pakottamisen kautta. Ihan hyvää se oli, mutta se ulkonäkö...

Koska me olemme tavallisia oikeita ihmisiä, ainakin luulen niin, emmekä blogimaailman iloisia kokkaajia, emme myöskään kokkiohjelmien tv-ihmisiä, meillä ruuanlaitosta tulee oikeasti sotkua ja kamaa kompostipussiin. Tässä ylläolevassa kuvassa todeisteita. Kompostipussi oli liian pieni tarkoitukseensa.

 

En halua heittää ruokaa roskiin. Mietin, mitä ihmettä tehdä soseutetusta kasvis-kanakeitosta. Lettuja? Ja sitten muistin. Oi, ihana -80-luku! Oi, ihana nuori aikuisuus! Ja Talouskoulu, jonka keitto-ohjeet ovat vieläkin tallessa. Joskus modernismin aallossa mietin niiden vanhakantaisten A4-monisteohjeiden hävittämistä, ja vain parhaimpien muistiinkirjoittamista, mutta ohjeita oli niin paljon, etten sitten saanut aikaiseksi aloittaa työtä. Ja sitten niissä oli (on)se Muistoarvo.

Onneksi ohjeet oli tallessa. Onneksi oppi on selkäytimessä. Löytyi ohje kasvissoserieskalle.

Sosekeittoa oli juuri oikea määrä, puoli litraa. Se, että siellä on broilerit seassa, ei haittaa mitään, tuleepahan vain ruokaisempaa. Ohrajauhoja minulla ei ollut, mutta korvasin sen kauraryyneillä. Tulee paitsi keveyttä taikinaan, myös se sydänystävällinen osio. Ja tässä on valmiit kanakasvissosekeitto-rieskat.

Nämä on muuten hyviä. Paitsi Pirpanasta, joka ei suostunut edes maistamaan. Hän kysyi: Onko näissä porkkanaa. Ja minä rehellisyyden puuskassa erehdyin tunnustamaan, että niissä on se kanakeitto. En syö, ilmoitti Pirpana. Se on siinä sitten. *huokaus*

 

 

 

Pipsa oli meillä kylässä päivänä muuanna - olen tainnut sen tuolla jo kertoakin. Tein ruuaksi puuroa. Loppujämistä sitten peltileipää.

 

Ja täältä jauhopöllystä ja liinan alta sitten valmistui ihan hyvänmakuista ja täyttävää leipää.

Pirpana siitä tosin vähän valittelee. Kun yhdestä leipäpalasta tulee ihan täyteen. Niin, että se mättäminen jää kokematta, kun on äidin tekemää leipää, josta lähtee nälkä yhdellä tai kahdella palasella.

 

On meillä muutakin syöty kuin puuroa tai epämääräisen pöperön näköistä keittoa. Tässä on tarjolla ihan suomalaiskansallisperinteisesti pottumuussia ja lihapullia, salaatinlehteä ja paprikaa. Annos on Jiille.

 

 

Ruuanlaittoblogin ihmiset veivaa myös jälkiruokia. Mutta osataan sitä meilläkin. Kuvaan lankeavan valon perusteella tämä on joskus viime kesänä toteutunut tapahtuma.

Tai ehkä tässä ei olekaan kyseessä jälkiruoka, vaan herkkuhetki. Tai sitten iltapala. Tai päivällinen, kun innostun kokkailemaan ja rikkomaan perinteisiä tiukkoja ateriakultuuriin liittyviä normeja.

 

Ja tässä  on näköjään kehitelty ihan tavallisesta rahkasta jotain ihan muuta. Eli kyseessä on vaniljarahka (ohje + valmistusohje tulee myöhemmin, pysy siis kanavalla!) joka on tuunattu banaanislaisseilla ja strösselillä. Ihanuus nautitaan itse tehdyn (ohje tulee myöhemmin, kannattaa seurata blogiani!) kaakaon kera.

Kaakao tosin kruunattiin kuohkeaksi vatkatulla  kermavaahdolla. Valokuvaaja kameransa kanssa oli nopeampi kuin minä kermavaahtoineni, joten siksi sitä ei tässä kuvassa ole.

Tämäkin perinteisiä välipalakokonaisuuksia huikean luovalla tavalla rikkova ateriakokonaisuus on nautittu kesäaikaan, valokuvaan lankeavan valon laadusta päätellen. Se on luonnon valo,  kesäauringon valo.