Onkohan tällä minun tylsähkön arkipäiväisen tavallisella päiväkirja-blogillani lukijoita? Satunnaisia kävijöitä? Seuraajia tuskin :D

Saman pyörittelyähän tämä on. Kun ei tämä elämä tämän kummempaa ole. Samanlaista ja sitä samaa. Enkä minäkään toiseksi muutu viikottain, bipolaaritaudin diagnoosia ei ole eikä dissosiaatiokäyttäytymistäkään. Vaikka kyllä tässä kaikenlaista on mukaan tarttunut. Ei reppuun, ei hihaan, vaan ihon alle jääneenä. Siinä mielessä diganooseja voisi vaikka ollakin. Minulla, mutta myös lapsilla, ainakin kun tätä tammikuun käytöstä ja kiukuttelujen määrää mietin. Miten paljon siellä on surua, luopumista, pettymystä - masennusta?

No niin. Tää blogi. Kävijälaskuriahan tässä ei ole. Eikä se mitään muuta kertoisi kuin klikkausten määrän.

Olen töissä. Onneksi olen. Töissä. Kokous alkaa kohta. Tylsää ja puuduttavaa. Mutta on pakko mennä taas.