Pirpana päätti olla Iso Tyttö. Itsenäinen ja Omatoiminen. Yhdessä Pepin kanssa. Tietenkin kaverin kanssa. Eihän sitä nyt yksin, itsekseen sentään...

Tässä päivänä muutamana Peppi tupsahti meille iltapäiväkerhon jälkeen, yhdessä Pirpanan kanssa. Totesin mielessäni, että aha, vai näin sitten. Onneksi oli ruokaa enemmältikin kattilassa; ettei päivällisenä ollut edelliseltä päivältä ylijäänyttä, josta yleensä riittää vain kaksi annosta, ei vieraileville tähdille.

Perunamuussi ja uunilohi maittoi kaikille, lisääkin otettiin.

Ja sitten tytöt laskivat setelinsä ja kolikkonsa ja päättivät mennä lähikauppaan, Ässään, karkkiostoksille. Iltapäiväkerhon ohjaajalla olisi synttärit ja tytöt halusivat ostaa lahjan, suklaapatukan. Ja samalla vähän itselleenkin, tietenkin.

Suunnitelmat, miten ja millä kulkuvälineellä sinne reilun kilometrin päähän mennään, oli moninaiset.

Fillarilla, nyt kun Peppikin sillä omallaan osaa ajaa. Ensin mentäisin päinvastaiseen suuntaan reilut 2 km Pepin kotiin hakemaan Pepin fillari, ilmeisesti Pirpana fillaroisi ja Peppi hölkkäisi vierellä menomatkan. Ja takaisin sitten se reilu 3 km kauppaan... En antanut lupaa tämmöiseen. Muutaman vääntämisen jälkeen tytöt suostuivat menemään kävellen kauppaan.

Jii oli harrastuksessaan ja totesin, että hei, minulla on nyt sitä Omaa Aikaa.. ja nyt ainakin opin sen, että siihen kannattaa tarttua heti ja välittömästi eikä vasta sitten, kun ensin on jotain kotinyhräystä hoidellut alta pois. Juuri kun ajattelin vaihtaa verkkarit jalkaan ja lähteä ulos reippailemaan, kävelylle, puhelin soi. Pirpana oli luurin toisessa päässä, hillittömästi itkien.

Tytöt olivat ennättäneen kauppaan sisälle asti, ja sitten oli Pirpanalle tullut niin kova pissahätä, ettei ollut ennättänyt edes kysyä myyjiltä mahdollisuutta päästä vessaan (käsittääkeni siinä lähikaupassa semmoista olisi mahdollista käyttää, ainakin jos on pieni tyttö kintut ristissä silmämunat keltaisena pissahädässään). Pissat oli tullut housuun.

Hetken, mutta vain pienen ohikiitävän hetken, kielen päällä kävi: kävele takaisin, en tule hakemaan. Onneksi se oli sekunnan tuhannesosan mittainen ja kiisi nopeasti ohitse, jätti jäljelle hölmistyneen häpeän: mistä se tuommoinen ajatus edes mieleeni tuli - kuinka minä noin voin edes ajatella!

Otin puhtaan lattialuutun mukaan ja ajoin kaupalle. Kiitin taas Luojaani ja onneani, että minulla auto ylipäätään on.

Tytöt olivat kaupan ulkopuolella odottelemassa. En saanut autoa sen lähemmäksi, joten Pirpanan täytyi luikkia kävellen kyytiin, nolona ja häpeillen, kintuistaan kenkiin asti pissamärkänä. Peppi  oli puhelimessa äitinsä kanssa. Hän aikoi jäädä odottelemaan kaupalle äitiään, joka oli vasta toistään  tulossa, ruuhkassa jossain kohden. Aikoi olla puhelimessa koko sen ajan. Minä en voinut jäädä odottelemaan; Pirpana istui autossa, parkui pää ammollaan. Kutitti ja kirveli.

Kotona parkuva tenava suoraan suihkuun, pesulle, pissamärät vaatteet saman tien pyykkikoneeseen ja pesuun.

Sinä iltana Pirpana nukahti melko aikaisin, hammaspesutkin jäi tekemättä.

.