Nyt on ollut tosi paljon mietittäviä asioita.

Yksi pohdintaa aiheuttava on tämä, minkä jollain tasolla tiesinkin, mutta mikä on myös vahvistunut Todelliseksi ja Oikeaksi Tiedoksi. Asia on ihan niinkin simppeli kuin Isukin toiminta, jossa on erittäin paljon narsistisia piirteitä.

Miten toimin ihmisen kanssa, joka kääntää ja vääntää kaikki asiat päälaelleen ja joka takertuu sivulauseisiin. Hän kaivaa ne, jos niitä ei ole. Lasten tapaamisiin liittyvät asiat pitäisi kuitenkin sopia. Ja nyt viimeksi taas erehdyin ja oikein soitin hänelle. Lapset istuviat jo kyydissä hänen autonrumiluksensa takapenkillä kun soitin ja kerroin, että Jiin työnsin tapaamiselle puoliväkisin ja että poika kokee kohtelun suhteessa pikkusiskoonsa epätasa-arvoisena.

Asia vääntyikin niin, että minä teen kotona kaikkeni jotta lapset eivät haluaisi tulla tapaamiselle, puhun hänestä lapsille sellaista - ja antoi ymmärtää epäsuoralla tavallaan ääneen lausetta kuitenkaan sanomatta, että lapset näin tapaamisilla puhuvat. Lisäksi minun kanssani on ihan mahdotonta puhua. Lausetta ja sanavalintaa en muista, se oli sen verran outo, hänen suustaan uusi. Enkelin sanastoa? Kommunikointi oli meillä se ongelma koko yhdessäolomme aikana. Nyt hän on ilmeisesti löytänyt ihmisen, joka puhuu samaa kieltä hänen kanssaan, näin voisi päätellä tästä lausahduksesta. Toinen narsisti? Tai sitten tarpeeksi sopiva, kritiikitön vastinkappale narsistisia luonteenominaisuuksia omaavalle ihmiselle? Minä olen liian kriittinen. Kyseenalaistan. Vaadin täsmennyksen. Ihmettelen. Että kuinka se voi olla noin, kun se ei voinut olla näin, tässähän on ristiriita.

Niinkuin tuolloin tapaamisellakin. Lasten kanssa.

Pojan kokeisiin piti lukea. Siitä väännettiin, ja totesin ties monennenko kerran, että toista tällaista tilannetta ei tule. Lasten tapaaminen siirtyy, jos tiedossa on seuraavalla viikolla isot kokeet. Me olemme kuitenkin kotona koko edellisen viikon käyneet läpi koealuetta ja viikonloppuna olisi se viimeinen silaus. Se täytyy tehdä Isukin luona, Isukin kanssa tapaamisella.

Isukki ilmoitti, ettei tapaamisella sitten mitään muuta ennätä, kun sitä Jiin koealuetta on käytävä läpi. Luetaan vaan siihen. Laitoin mukaan kirjeen, Enkelille osoitetun, että minulle on aivan sama mitä teette tapaamisella,  mutta lapsen koulunkäynti ei saa kärsiä. Jii menee kesän jälkeen yläateelle, Pirpana kolmannelle luokalle. Luettavaa ja läksyjä tulee enemmän, Jiin koealueet tulee olemaan isoja vastakin.

Lapset sitten tuleivat tapaamiselta. Ulkona he eivät olleet ennättäneet käydä ollenkaan, koska oli täytynyt lukea kokeisiin. Je olisivat kuitenkin menneet leffaan, mutta Isukki oli unohtanut varata liput ensi-iltanäytökseen, näytös oli loppuunmyyty.

Minä kysyin Jiiltä: siis te ette ennättäneet käydä ulkona lainkaan, koska sinun kokeisiin täytyi lukea, mutta te olisitte ennättäneet käydä leffassa - jos isi olisi tajunnut varata liput ajoissa - sinun kokeisiin luvusta huolimatta?

Vasta minun sanoittamana Jiille avautui yhtälö. Hän tietenkin raivostui, suuttui. Vedin alas kuvan Täydellisestä Isistä.

Sitten selvisi, että he olivat oikein ajaneet lähikaupunkiin, reilun 30  kilometrin päähän ja jonotelleen kyseisessä elokuvateatterissa vain saadakseen kuulla, että tähän noin 1,5 tunnin (?) mittaiseen näytökseen oli vain tyyliin kaksi hajapaikkaa vapaana. 

Tämän he ennättivät tehdä. Tämän turhan ajelun. Asian äärelle, minkä olisi voinut tarkistaa netistä. Ja kyllä; Isukki osaa sen nettimaailman ihan helvetin hyvin! - jos vain haluaa.

He olisivat siis Jiin koealueesta huolimatta ennättäneet katsoa tämän leffan matkoineen kaikkineen. Siihen ei kolme tuntia riitä, veikkaan. Varmaan Isukki olisi avokätisesti vienyt lapset hampurilaiselle. Ja Enkeli olisi ollut vaikuttunut. Oikeasti. Lapset myytyjä.

Mutta ulkona, pihalla, kävelyllä. Sinne lapset eivät ennättäneet edes tunnin mittaista piipahdusta tekemään, koska niihin kokeisiin täytyi paskaäidin määräyksestä lukea.

Hienosti toimittu Isukilta. Syyllinen löytyi.

Ristiriitaa ei vaan kukaan tajunnut.

Paitsi minä. Paskamutsi. Pilasin lapsilta kuvan Täydellisestä Isukista.

Miten hän tekee tämän? Kuinka hän onnistuu tässä, missä kukaan tavallinen, normaali, terve ihminen ei onnistu?

Pitäisi varmaan olla kateellinen, ellei se olisi niin pelottavan sairasta.

Kirjoitan vielä tämän tapaamisen nukkumaanmenoajoista toisessa postauksessa.

Ja olen miettinyt, että pitäisi aloittaa kokonaan oma bloginsa, narsistin exänä olemisesta. Ja siitä, millaista se yhdessäolo tämän ihmisen kanssa oli. Muita blogiosoitteita, joihin blogin tekeminen on helppoa ja yksinkertaista (kuin tämä Vuodatus)?