Isukki siis päätti ehdottaa viikon-kahden varoajalla lasten tapaamista, vaikka aivan varmasti on tiennyt tammikuunsa aikataulunsa paljon paljon aikaisemmin.

Laitoin viestiä takaisinpäin, jossa vahvistin tammikuun viikonlopun ja laitoin ehdotuksen helmikuun viikonlopusta. Isukille molemmat sopi.

Ja sain sitten yllättäen vastauksia omiin kommentteihini, ja vieläpä melko runsassanaisesti. Olen lukevinani, Isukin tuntien, viestien äänensävyissä kovaa ja armotonta kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä. Toisinaan nimittäin sanakäänteet ovat olleet jopa makeilevia, jopa kirjoitettuna. Nyt kirjoitetun viestin sävy oli - kova, kylmä, jopa vihamielinen. Miksi hän minulle edelleen vihoittelee, itse eron halunneena, itse nämä kaikki valinnat tehneenä! Hänellä on nyt se elämä, minkä halusi, siinä pitäisi olla nyt Hyvää ja Onnellista, ja eikös silloin ihmisellä ole jakaa Ystävällisyyttä toiseenkin suuntaan, jopa exäänsä kohtaan? Kun kerran sen epäonnisen valintansa on nyt exä-lootaan saanut pudotettua, ihan omin tekosin, eropäätöksin. "Hän oli henkisesti irtaantunut jo teidän avioliiton aikana", kutakuinkin näin Isukin Enkeli minulle sanoi, mikä olikin ihan totta; unohtipa Isukki sen vaan minulle sanoa, kun pariterapiassa käytiin palikoita hakemassa liiton koossapysymiselle. Pariterapialla ylipäätään eikä edes parisuhteen toisen osapuolen päätöksellä, ajatuksella eikä edes toiminnalla ole mitään painoarvoista merkitystä, jos se toinen osapuoli on jo päättänyt, että suhde tulee päättymään. Tämä kaikki on tietenkin minun omaa tulkintaa, mikä perustuu hänen omiin sanoihinsa joita teot tukevat.

Siksi minusta onkin outoa, että ihminen, joka nyt saanut sen, mitä on halunnutkin, jaksaa kiukutella ja olla hankala lasten tapaamisten suhteen. Ihminen, joka on itse halunnut nämä-KIN lapset. Aivan kuten ne ensimmäisen avioliitonkin lapset.

 

Vastasin siis Isukin viestiin tapaamisviikonlopuista ja viittasin siihen, että hän ns. lupasi ostaa puhelimen Pirpanalle. Kerroin, että hänen aikoinaan Pirpanalle ostama laturinjohto on hajonnut ja osasyy puhelimen toimintahäiriöihin voisi olla tämä johto, jota ei voi korjata, jonka laitamme mukaan.

Ja kun kirjoittamaan pääsin, olihan minunkin "pakko" sanoa jokunen sana asioita sivuten. Kirjoitin: Maaliskuun ja huhtikuun tapaamisvkl ilmoitan tammi-helmikuun aikana. Toukokuusta tulee hankala, koska silloin on Jiillä kokeiden suma ja viikonloput menee kokeisiin lukemiseen. Viikon-kahden varoajalla tapaamisajankohdan ilmoittavaminen on vittuilua ja vallankäyttöä, semminkin kun olet aivan varmasti tiennyt itsellesi  sopivat tapaamisajankohdat. Ja minä en voi ottaa sinuun yhteyttä, koska viestini  menevät roskapoistiin. Tätäkään tammikuuta et olisi ilmoittanut "näin pian"  ellen olisi laittanut viestiä  Pirpanan  puhelimesta. Minä en tammikuun tapaamista kysynyt, koska laitoin sinulle joulukuun tapaamisesta kyselyn lokakuussa, etkä vastannut siihen, et edes marraskuun tapaamisen jälkeen kysynyt lasten tapaamista.Vastaus, että viesti meni roskapostiin, ei ole pätevä: 1. Minun viestini lähtivät sinun roskapostiisi vasta sen jälkeen, kun lasten sukunimi vaihtui. Sitä ennen ne tulivat normaalisti.
2. Kun tiedät tuon, tarkista sähköpostisi aktiivisesti. Se on sinun  vastuullasi.  3. Sähköpostit joko menevät roskapostiin tai sitten eivät mene. Se, että osa menee ja osa ei, ei pidä paikkaansa. 

Meillä on muutakin elämää viikonloppuisin kuin istua ja odottaa  sinun viime tipassa ilmoitettuja tapaamisajankohtia. Ja Enkelisi itse toivoi, että ne viikonloput olisi sovittu n. 3 kk kerrallaan etukäteen. Nyt on helmikuu. Muu aika meille ei käy. Maalis- ja huhtikuu varmentuu myöhemmin, kun tiedän  niistä tarkemmin itsekin.  (huhtikuussa vko  A  tai  B - - - - ja mielenkiintoita että olet alkanut  käyttää tapaamisesta viikkoja, enkeli ilmeisesti  hahmottamishäiriöiselle ja  lukihäiriöiselle tämän opettanut, äitihahmo. )
 

Ja sain vastauksen:
 Viikonloput ok.

Vastasin puhelin kysymykseen "Kiva että kelpasi. Katson mitä ne  maksaa, en lupaa.". Kiva että kelpasi tarkoitti Jiin tietokonetta. Jälkimmäinen tarkoitti että katson mitä puhelimet maksavat. En lupaa ostaa. Tili tuli  4.1. Siitä ei jää satasta yli, joten puhelinta en nyt osta. Kuten muistat  palkka ei ole iso, ja ulosotto vie 1/3. Jos Pirpanan  johto on rikki, niin heitä roskiin. Johdot oli hauskoja kiinajohtoja, joita ei voi eikä kannata  korjata.
Valtaani käytän sen verran, että kerron milloin minulle ei sovi. Sinun elämäsi ohjailu ei kiinnosta. Jos sinullekaan ei olisi sopinut, niin oltaisiin vain jätetty tapaaminen väliin. Kun ei kerran bussia osata käyttää, niin en kauheasti sure vaikka ei tarvitse ajella. Ehkä sitten kun Jii täyttää 16...
 Lue tämä viesti loppuun asti:
 

Uskomatonta. Hänelle on siis aivan yhdentekevää, tapaako hän lapsiaan vai ei! Siinä se todellinen Vuoden Isä sitten on! Sinänsä, ei mitään uutta. Onhan hän lastenkin kuullen kantansa karjunut: Minä luovun lapsistani! ja: ihan sama vaikka eivät tulisi enää koskaan (tapaamiselle), minä en välitä - koirasta en luovu (aikana, jolloin Isukin koira käyttäytyi Jiitä kohtaan niin, että Jii pelkäsi koiraa). Ja erään pitkähkön puhelun aikana epätoivoisen itkuisella äänellä, tämä Hyvän Lapsuuden elänyt ja parhaillaankin Onnellista elämänvaihetta Enkelinsa kanssa elävä miehentekele, isänkutale parkui minulle: Minä uskon kyllä,  että te kaikki kolme voimallisesti toivotte minun kuolemaani! Jii ei välitä minusta yhtään, minä en ole Jiille yhtään tärkeä!  

Tapaamisia on kerran kuukaudessa, ja sekin on tälle ihmisentapaiselle isää esittävälle tekopyhyydelle liikaa. Hän ei ota vastuuta, ei huolehdi lasten(sa) arjesta, ei soittele merkkipäivinä tai merkittävinä päivinä. Hän ei vastaa lasten(sa) ruokahuollosta, ei kykene, osaa, ole kiinnostunut miettimään, mitä tehdä lasten(sa) kanssa tapaamisviikonloppuina, näistä asioita huolehtii se Enkeli. Hän ei maksa elatusmaksuja, ei jää Kelalle velkaa niistä, ei osta lapsilleen yhtään mitään. Hänelle nämä lapset eivät ole kuluerä, eivät taloudellisessa mielessä eivätkä henkisessä, kasvatuksellisessa, vastuullisessa mielessä myöskään.

Ja kerran kuukaudessa kuskaaminen on ylivoimaista. Yhteistyö, kalenterien ruksaaminen niin, että sieltä tarivittaessa löytyisi tapaamisen ajakohta, ei kiinnosta - se yhteistyön tekeminen ei kiinnosta.  Se, mitä ei ollut Jutan ja Titan äidin kanssa, koska tämä  nainen ei sitä halunnut, ei siihen pystynyt, koska tämä oli niin vittumaisen hankala katkeroitunut despootti, jonka tarkoituksena on Kostaa itse haluamansa ero Isukille. Ja joka oli lähes vaaraksi omille lapsilleen kaikenlaisine järjettömine sääntöineen ja sanktioineen, kiusaamis- ja alistamismielessä lapsilleen asettamia. Vääräuskoinen, uskonnoton, ateisti, katkeroitunut ja paljon muuta. Ja nyt ylllättäen minä ole tuota kaikkea samaa, tai ainakin melkein.

Kiiran ja Joakimin isä oli juntti ja juoppo, mutta ainakin hän oli ihan reilusti ja rehellisesti tuota kaikkea. Riitelimme vielä avoeronkin jälkeen. Mutta ainakin se oli ihan reilua, rehellistä vanhanajan aito riitelyä, eikä tämmöistä umpikieroa marttyyrimaista kaksinaismoralista ja tekopyhää paskanjauhantaa, naristista oman edun tavoittelua. Saimme sovittua tapaamiset, vaikka välillä pitikin vääntää ja inttää ja käydä kalenteria läpi lankapuhelimen aikakaudella ihan viikko kerrallaan. Mutta tämä puhuu yhtä ja toimii toisin, ja ilmoittaa sitten ihan selkokielisesti, että kuule, ei voisi vähempää kiinnostaa. Omat lapset.

 

Joten vastasin:

 Hei kultaseni.

 Luen aina viestisi loppuun.
 Lue sinäkin tämä:
Kuten tiedät, ei minunkaan palkkani iso ole, ja kuten tiedät, sinä et ole koskaan elättänyt lapsia. Lapset eivät ole siis sinulle minkäänlainen  kuluerä. Ainoastaan matkat, hakeminen ja palauttaminen. Nämä lapset eivät kuitenkaan ole minun oma projektini tyyliin "minä haluan  vauvan", vaan ihan yhdessä suunnitellusti tehdyt. Jii, ja Pirpana taas sinun omana, minulta kysymättä alulle laitettu. Olet ollut täysin mukana tekemässä, ja luulisi sinun, tuolloinkin jo kahden lapsen "isänä" ja kaksi  kertaa eronneena, myös lasten äidistä eronneena, tienneen mihin ryhdyt.  Vastuu lapsista on kuitenkin ollut koko ajan minun, kaikilta osin, myös taloudellisesti. Ei ole iso vastuu hakea ja tuoda lapset tapaamiselle, kerran kuukaudessa???!! Semminkin, kun olet täysin tämän pelastaja-enkelisi  siivellä elämässä.
 Bussimatkaaminen: Onnibussin säännöissä lukee, että tuon ikäisiä ei voi  laittaa bussiin keskenään matkustamaan. Olen laittanut sinulle tästä infoa.  Bussimatkaaminen ylipäätään tarkoittaisi sitä, että lapset matkustavat  yhteen suuntaan noin 4 tuntia: meiltä 1 h keskustaan + 2,5 h bussilla Somaylän lähikaupunkiin + siitä Somakylään. Onko se sinusta kohtuullista? Takaisin  sunnuntaina sama matka-aika.
Siihen, kun Jii on 16 v on 4 vuotta. Mitäpä jos eläisit sinäkin tässä  hetkessä, tässä päivässä ja tämän ikäisten lasten kanssa. Uskon kyllä, ettei sinulla ole tämän suurempaa kiinnostusta näitä lapsia  kohtaan, mitä tapaamiseen tulee ja mitä elättämiseen, lapsista  huolehtimiseen ylipäätään tulee. Kyllä lapsetkin sen ovat huomanneet, mikä ei vähennä lainkaan heidän  haluaan tavata sinua. On surullista, että lapset haluavat tavata isäänsä,  kyselevät tapaamisia, mutta isän oma kanta on, että jos eivät tule, niin ei  sitten, ollaan tapaamatta. Tämän olet kyllää ääneenkin sanonut, lastenkin uullen.
Ulosottotilanne on sinun oma valintasi. Sinun ratkaisujesi lopputulos. Ei  lasten, ei minun, ei "meidän" eikä meidän.
Pirpanalle se helkatin valojohto oli tärkeä. Se oli isin ostama.
Pirpanalle olisi hurjan tärkeää, että saa isiltä jotain, joka on oikeasti ns. maksanut. Puhelin, tabletti tms. Ei se minulle tärkeä asia ole, enkä  kysy näitä siksi, vaan siksi, että näen sen ilon ja asian painoarvon ja  tärkeyden, kun on isin ostamaa, isi on siis ajatellut juuri minua. Näin lapsi sen ajattelee ja tämä näyttäytyy minulle kotona.
Luit loppuun asti.
 

Ja Isukki vastasi:

Tilasin kiinasta lisää kaapeleita. Yleensä kiinasta tulo kestää 1-2 kuukautta. Saatte sitten.
 

Olen lukevinani rauhoittuneen mielenlaadun.

Ja Isukki päätti nyt sitten kunnotautua ja Hoitaa Isyyttää. Olla Kiva Isi. No, hyvä että edes näiden parin euron valolatureiden suhteen.

Mutta paska mikä paska. Ole sinä lukijana mitä mieltä tahansa, niin minä en vaan kykene arvostamaan tuommoista isyyttä, tuonvertaista vanhemmuutta. Ei, ei hänen vanhemmuutensa tuollaisena näyttäytynyt suhteessa Juttaan ja tittaan silloin, kun seurustelimme. Totuus alkoi tipahdella pieninä palasina siinä vaiheessa, kun jo odotin Jiitä. Vauvan hankinnan suhteen toimimme kyllä liian nopeasti. Pari vuotta, ja olisin tajunnut mikä hän on miehiään, oikeasti.

No niin. En minäkään aina niin fiksusti toimi, ja myönnän sekin, että joskus ihan tahallani ärsytän, sohaisen paskaläjään ja saan kärpäset liikkeelle ja surisemaan. Mutta ainakin minä kannan vastuuni ja huolehdin lapsista, jotka olen ihan itse (hänen kanssaan yhdessä suunnittellen, keskustellen!!) tänne maailmaan tehnyt. En pese käsiäni, sysää vastuuta toisille. En sano, että ei kuule kiinnosta.

Minua kiinnostaa. Omat lapseni. Helvetti! Tottakai kiinnostaa !

* alkaa taas vituttaa ja suututtaa tommonen luuseripaska, joten parasta lopettaa tän kirjoittaminen ja mennä nukkumaan *