Hämmentävää. 

Minulla on useampi blogi - kyllä vain! - täällä vuodatuksessa. Ne eivät ole aktiiveja. Yhden tunnuksen alle olen luonut uuden blogin, jonka salasanan onnistuneesti sitten unohdin.

Pyyntö sähköpostiin. Uusi salasana. Ja sen takaa aukesi tämä blogi. 

Olen tyystin unohtanut että minulla tällainen blogi täällä unohduksen uumenissa on ollut...... oli erittäin hämmentävää avata ja lukea ajasta, joka tuntuu kuin olisi aivan eri elämästä, eri aikakaudelta. Viimeisin postaus on vuodelta.. tota, oliko se 2015 vai ... siinä postauksessa monisanaisestai käyn vaihdattamassa upouudet talvirenkaat ja autona on ranskanpurkki. Pääsiäisen kärsimysnäytelmässä Jii on ala-asteella, oksennustaudissa, ja Pirpana on - no, pirpana, pikkulikka. Oksennustaudissa hänkin. 

Kuvauksessa kerron olevani kahden alakouluikäisen lapsen pienituloinen yksinhuoltaja. 

Paljon, aivan älyttömän paljon on tapahtunut siitä, kun ranskanpurkkiini laitettiin uutuuttaan kiiltävät aluvanteet asfaltissa ropisevine nastarenkaineen. On kuin olisin kulkenut pitkän tunnelin läpi, tullut ulos toiseen maailmaan, toiseen aikakauteen, toiseen elämään. 

Mitä minulle nyt kuuluu? Otetaan uusi postaus. Kukaan tänä päivänä pitkiä jaarituksia jaksa lukea. Lyhyestä virsi kaunis.