Viikonloppu oli taas täynnä kivaa tekemistä, suunniteltujen ohjelmien muutoksia ja joutenoloa.

Lauantaina kävin lasten kanssa uimassa. Tenavilla oli hauskaa. Lapset ovat jo niin isoja ja osaavat uida ihan hyvin, että voin jättää heidät lasten altaaseen ja mennä itse isoon altaaseen uimaan tai vesikävelemään. Lapsetkin halusivat kokeilla vesikävelyä - tai siis vesijuoksua. Tässä uimahallissa on myös pieniä vesijuoksuvöitä ja lapsetkin saavat siis kokeilla vesijuoksua.

- Tylsää, sanoi Jii muutaman kerran altaan päästä päähän kauhottuaan.

Uimahallissa ei ollut onneksi kovin paljon porukkaa. Oli väljää, tilaa uida, vesikävellä. Oli isejä lapsineen, isovanhempia lastenlasten kanssa. Olin melkein kateellinen näille lapsille; pojille, jotka olivat uimahallissa isänsä kanssa; tyttärille mummojansa kanssa, pikkupojille pappoineen. Minun lapseni eivät tämmöistä ole koskaan päässeet kokemaan. Isukin vanhemmat eivät ainakaan näitä lapsenlapsia uimahalliin vie. Eivätkä ole vieneetkään. Jutan ja Titan kanssa käsittääkseni ovat kylpylässä käyneet ja Isukin siskon poikien kanssa ovat hyvinkin paljon olleet tekemisissä, auttaneet harrastuskuljetuksissa, huushollaneet heillä vanhempien työmatkojen aikana, ja tyttären pojat ovat päässeet isovanhemmille yökylään aina halutessaan. Aikaa ja mielenkiintoa on ollut myös Jutalle ja Titalle. Mutta nämä lapset ovat eri asemassa. Isukki väitti syyksi isovanhempien ikää. Minä en usko siihen. Mielenkiinto loppui Jiitäkin kohtaan kun Pirpana syntyi; muita lapsenlapsia kohtaan se säilyi samanlaisena.

Mutta eivät minun lapseni vietä uimahalliaikaa isänsäkään kanssa. Tai ehkä myöhemmin jollan tapaamisella, jos Enkeli hoksaa, että siinä voisi olla kiva ohjelmanumero tapaamiselle. Isukki tätä ei kyllä oivalla. Olen aiemmin pyytänyt, lapset olisivat halunneet. Laitoin sähköpostiliitteenä Metropolian uimahallit aukioloaikaoineen ja hintoineen, mutta kun ei niin ei.

Yhtäkaikki. Meillä oli kivaa. Jiistä on kivaa kantaa minua vedessä, veden noste tekee minut kevyeksi ja Jiin vahvaksi.

Purin Jiin uimakassin kotona vasta illalla.

- Uimahousut! Missä sinun uimahoususi ovat!?!

Taas ja TAAS! Ja nyt - TAAS - ne paremman näköiset, kalliimmat, Finnwearin uimahousut! Aina ja aina! En tajua, miten se jätkä onnistuu unohtelemaan ja hävittämään uikkarinsa, joka helvatin uintikerralla ne pitää erikseen muistaa tarkistuttaa ja jos ei, ne unohtuu ja katoaa uimahalliin!

Nyt muistutin uimahallin puolella. Uimaan tuli poika, jolla oli tasan samanlaiset uimahousut ja sanoin Jille, että pidä huoli omistasi, ettei mene sekaisin. No, sekaisin eivät menneet, eivät vaihtuneet. Unohti sinne uimahallille ihan kokonaan.

Sunnuntaiaamuna ajoin vartavasten asioikeen uikkareita hakemaan heti kun halli aamulla aukaisi ovensa. Uikkareita etsi niin uinninvalvoja kuin siistijäkin. Ei löytynyt. Joku on ne varastanut.

Jiiltä on aikaisemminkin unohtunt ja sille tielleen jäänyt, jonkun toisen kassiin päätyneet, tasan samanlaiset Finnwearin uikkarit. Ostin tilalle uudet samanlaiset ja toiset, Cittarin lasten malliston raidalliset uikkarit, mutta ne on oikeasti aika lapsellisen näköiset. Mutta ne on uikkarit, joita kukaan ei varasta, KUN ne unohtuvat uimahalliin.

Otin Jiiltä rrahapussista 10 euroa pois. Olen aiemminkin näin tehnyt, kun on unohtanut ja sitä myöden kadottanut. Kun se ei olisi niin iso asia katsoa siellä pukukopilla pussukkaansa pakatessa, että kaikki on mukana.

Sain tosin Kiiralta vinkin, että täytyy tehdä LISTA siitä, mitä on mukana. Siitä kun tarkistaa, että kaikki on kassiin pakattu, niin kaikki myös tulee.

Pitää alkaa tekemään näin. Ja pitää laittaa Jii itse pakkaamaan uimakamansa. Nythän minä passaan ja pakkaan. Lähteminen näiden kotikissojen kanssa on muutekin aina niin tahmeaa. Eivät meinaa liikkua yhtään mihinkään, vaikka miten ennakoi ja muistuttaa, sanoo ja huomauttaa, käskee ja kehoittaa. Jumiutuvat johonkin nurkkaansa leikkimään tai ovat naama puhelimeen liimautuneena. Vasta kun karjasee, alkaa tapahtua, mutta sitten urputetaan, että onko se pakko aina huutaa, aina sinä huudat, en tee mitään kun sinä huudat. Karjaisua edeltäneet tuhannet kaunisääniset käskyt eivät mene millekään tietoisuuden tasolle, niitä ei rekisteröidä.

Onneksi Jiillä on kahdet uikkarit vielä jäljellä. Ne lapselliset raidalliset ja siniset, jotka ovat aiemmin olleet aika isot, väljät. Nyt on saanut massaa ruikkukinttujensa ympärille ja uikkarit pysyi jalassa, ainakin kun kuivana sovitettiin kotona, joten ehkä näiden bokserimallisten uikkareiden lahkeet lepata  reisien ympärillä kuin märät purjeet, kuten aiemmin, kun poika oli ohuempi.