Lapset ovat innostuneet iltaunnilla käymisestä.

Jaakko on kylmän kivensä veteen jo heittänyt ja illat ovat toisinaan olleet aika viileitä, ovat lapset silti halunneet iltaunnille. Siinä on jotain sellaista tunnelmaa, mitä ei päiväaikaan uimarannalla ole.

Kesäilta on pehmeä, viileä. Äänet ja tuoksut ovat voimakkaampia, värit täyteläisempiä. Ihmisiä on rannalla vähemmän. Meno on verkkaisempaa. Kaikki on kuin hieman pysähtyneempää. Lapset uivat. Leikkivät vedessä, nauttivat, viihtyvät. Yhdellä uimarannalla vesi oli +18-asteista. Silti lapset uivat silloinkin. Ilta oli viileä, kellokin aika paljon, mutta uimarannan yhteydessä olevalla leikkipaikalla oli vielä paljon lapsia, ihan pieniä taaperoitakin, vanhempineen.

Iltaunnilla ollaan vähemmän aikaa, ehkä tunti. Iltapala ja nukkumaan meno odottavat, siksi. Kumpikin alkaa jo palella ja nälkä ja väsymys tekee kiukkuiseksi, Pirpanasta tulee marisija.

Meillä on näin viimeisenä lomaviikkona rytmi keikahtanut muutenkin vähän ympäri. Ateriat ovat iltapainotteisia. Kuten Keski-Euroopassa. Vain hälisevä suku ja viinit puuttuvat. No, mekkalaa on kahdessa tenavassakin ihan riittämiin ja pöydän saa notkeaksi ja koreaksi ihan vaan meitä kolmea varten.