Eipä ole tullut kirjoitettua tänne pitkään aikaan mitään. Töissä on niin kiirettä, että on tehtävä töitä, ei ole aikaa roikkua netissä blogia päivittämässä, siihen kirjoittamassa. Kotona on kodin asiat ja askareet. Ja sitäpaitsi tämä meidän arki - kun tämä nyt vaan on niin tätä tavallista.!

Meille ei kuulu siis arkea kummempaa. Kevät on pitkällä. Välillä tulee vettä, kylmää, sitten taas aurinkoa. Metsiköt ovat täynnä valkovuokkoja. Ihania, ihania valkovuokkoja. Oli aivan uskomattoman ihana tunne saada aikoinaan ensimmäistä kertaa Kiiralta ja Joakimilta valkovuokkoja äitienpäivänä. En muista, asuimmeko silloin jo täällä Etelässä, vai tapahtuiko se minun Opiskelupaikkakunnalla. Valkovuokkoja äitienpäivänä - se on ollut minulle aikaisemmin sellainen satukirjatapahtuma, tai kuvaus jostain perheidyllistä, joka kiteytyy juurikin näihin äidille poimittuihin valkovuokkoihin. Ja sitten koitti elämä, jossa minäkin kimput sellaisia sain! Ja asun alueella, jossa niitä kasvaa metsänpohja valkoisenaan!

Jiillä on ollut kokeita useampi peräkkäin samalla viikollakin ja niihin ollaan asioita yhdessä läpikäyty. Tai vähintään olen patistanut lukemaan. Vähän laiskasti tuo jätkä koulutyötään hoitaa. Avuja olisi enempäänkin, motivaatio vaan puuttuu. Melkoisen yleinen ilmiö kuulemma tuon ikäisillä pojilla. Toivottavasti se opiskelumotivaatio avautuu edes yläasteen aikana. Sama vika on Pekallakin. Ei oikein innosta.

- No, voivat sitten yhdessä syrjäytyä, tuumasi Pekan äiti tyylilleen uskollisesti. Aikaisemmin, poikien ollessa 3. luokalla, Pekan äiti totesi pojista jotensakin,  yhdessä nyhveröimisestä. Eipä siihen voinut kuin nauraa, ja silloista opettajaakin se huvitti. Ilmaisu oli erittäinkin osuva!

Pirpana on kunnostautunut jälleen kerran Magdaleenan kanssa ja tällä kertaa nuhteet käytöksestä ja viesti kotiin asti tuli iltapäiväkerhosta. Ihan tuttua kauraa. Näitä on rajojen, sääntöjen ja hoitajien/ opettajien sietokyvyn testaamista on ollut eskarissa ja ekaluokan alussa. Ja minä täällä ajattelen, että JESSS, niin sitä pitää, hyvä! mutta en sano, vaan pidän asianmukaisen keskustelun käyttäytymisestä ja tottelemisesta ja yleisten sääntöjen noudattamisesta ja niin edelleen. Tytöt tutustuivat toisiinsa kun me muutimme tänne Pussinperälle ja Pirpana meni ryhmäperhepäivähoitoon.

– Mä muistan kun sä tulit Ryhmikseen, sanoi Magdaleena jokunen aika sitten kun oli meillä leikkimässä. Tytöt olivat silloin alle 5 v. siis silloin kun Ryhmiksessä tutustuivat toisiinsa. Siitä se on lähtenyt. Näistä kahdesta kiharapäästä tulee yhdessä vielä melkoiset kikattavat pissikset, opettajien hermojen testaajia.