Juttelin tässä illankähmässä kaverin kanssa puhelimessa. Sen verran uusi tuttavuus, ettei hän tiedä ihan kaikkia yksityiskohtia tästä minun erostani tai eron jälkeisestä elämästäni. En ole kertonut. Se on niin iso ja niin moniulotteinen, hankalasti kerrottava ja liian paljon selitettäviä asioita sisältävä.

Nyt kuitenkin tulin maininneeksi elatusmaksut. Kelan kautta tulevat elatusmaksut ovat pienentyneet, kiitos hallituksemme säästöpäätösten. Säästö otetaan näiltä lapsilta, joiden elatusvelvolliset vanhempansa eivät vaivaudu huolehtimaan lastensa elatuksesta; näiltä lapsilta, jotka muutenkin ovat taloudellisesti epätasa-arvoisessa asemassa verrattuna vastuullisempiin etävanhempiinsa; nämä lapset saavat vieläkin vähemmän. Eli kelan kautta tuleva elatusmaksu on nyt pienempi kuin viime vuonna. Yleensä se menee toisin päin.Mutta tässä tapauksessa indeksi leikkaa, ei korota.

No niin.

Tuttava puhelimen toisessa päässä oli pudota tuolilta hämmästyksestä. Eikö miehesi maksa elatusmaksuja?! Huomautin, ettei hän ole mieheni, lasteni isä kylläkin, isä lainausmerkeissä. Ja ei, hän ei ole koskaan maksanut elatusmaksuja. Ei, hän ei jää velkaa minnekään. Kyseessä on niin sanottu nolla-sopimus. Mies on todettu varattomaksi, hänellä ei ole maksukykyä. Siksi hän ei maksa elatusmaksuja, saan ne Kelan kautta. Minun lapseni elättää minä ja Yhteiskunta.

Lasten isä ei maksa eikä osta yhtään mitään muutakaan lapsilleen. Hänellä ei ole rahaa. Hän antaa kummallekin lapselle kahdesti vuodessa 40 euroa. Niin. Juuri niin. Synttäreillä 40 euroa per lapsi, jouluna 40 euroa per lapsi. Ei muuta. Joskus aiemmin tuli leffalippuja kun pyysin niitä. Kun Jiille piti hankkia fillari, pyysin 50 euroa. Se olisi tärkeää lapselle. Hän voisi sanoa, että isi on laittanut tähän tämän verran, isi välittää hänestä,hän on tärkeä isälle. Exä ilmoitti, ettei ole varma, ei lupaa mitään. Pyysin että edes 20 euroa. Ei ollut tätäkään laittaa. Ostin sitten ihan itse ja omillani sen fillarin.

Unohdin kertoa, että saman kerjäyskierroksen tein tytön fillarin kohdalla, samalla lopputuloksella. Ostin sen fillarin itse. Ilman isi-avustuksia.

Unohdin kertoa sekin, että Jiin puhelinlaskun maksaa yhä edelleenkin Joakim. Pikkulikan puhelinmaksun maksan minä. Joakim sanoi, että tämä riittää. Ymmärrän sen. Eikä hänen velvollisuus ole maksella minun lasteni kuluja. Tämän maksaa, koska otti aikoinaan jonkun tuplaliittymän. Määräaikaisen. Sitten aloin ihmetellä, että eikös se tarjous jo mennyt ohi, missäs on puhelinlaskut. Joakim vastasi: olet elättänyt minua 17 vuotta, eiköhän se ole nyt aika antaa takaisin päin.

Vai sanoiko hän, että olet elättänyt... en usko, että hän käytti elättänyt - sanaa, se ei oikein kuulosta Joakimilta. Mutta en muista sanatarkasti, lauseen sisältö oli tuo.

Puhelimen toisessa päässä hämmästelevälle ja kysyvälle ihmiselle vastasin, että kyllä, lasten isä käy töissä. On käynyt aina. Koko ajan. Viimeksi elatussopimuksen päivittämisen yhteydessä hän tottakai näytti palkkatietonsa. Sen mukaan hän tienasi 1200 e/kk nettona. Siis kuukaudessa kokopäivätyöstä, kaksivuorotyöstä, eli puolet on iltavuoroja kuukaudessa. Asumiskuluja hänelle laskettiin puolet asumiskuluista eli 300 euroa/kk, mikä ei todellisuudessa pidä paikkaansa, se nainen maksaa kaiken yksin.

En tiedä miten hän sen tekee, mutta hän tekee sen niin, että se näyttää oikealta ja lailliselta. Hän tienaa ihan varmasti enemmän kuin palkkakuitissa olevan nettosumman kokopäivätyöstä, kaksivuorotyöstä. Mutta tämän hän osasi jo Jutan ja Titan elatusmaksuja määriteltäessä. Antaa itsestään lähes varattoman tulotiedot ja kaikki näyttää viralliselta, mutta jokin filunki siinä on. Sinänsä sama, ainakin saan ne elatukset. Siinä vaiheessa kun hänen pitäisi alkaa maksaa ne itse, hän aloittaa kettuilun. Maksaa kun muistaa, sen suuruisena kun muistaa. Näin minun talouteni  on sekaisin. Näin myös lasten taloustilanne on sekaisin. Sehän ei häntä heilauta lainkaan.

Tämä ihminen, joka ei maksa lastensa elatuksesta senttiäkään, joka ei osallistu lasten kuluihin millään tavalla ja tuhlaa lapsiin vuodessa joulu- ja synttärilahjojen muodossa 160 euroa (HUOM! yhteensä kahdesta lapsesta!!) valittaa siitä, että joutuu ajamaan, hakemaan ja palauttamaan lapset autolla itse. Se on hänelle liian rankkaa. Hän on sanonut, että hänelle on aivan sama, vaikka lapset eivät tulisikaan tapaamiselle, koska hän ei jaksa tätä edestakaisin ajamista ja hän joutuu vakuuttelemaan muille ihmisille, että lapset aivat normaaleja ovat, vaikka eivät osaakaan bussia käyttää.

Puhelimen toisessa päässä vallitsi niin syvä hämmästys, että se lähenteli järkytystä.

Minä olen tähän tottunut. Minua enemmänkin hämmästyttää toisten aito hämmästys ja järkytys. Kysellään tapaamissopimuksen tekemistä ikään kuin se olisi joku ratkaisu yhtään mihinkään. Eihän se muuta tee kuin velvoita juurikin minua. Ei etäisän sitä tarvitse noudattaa, minun kylläkin. Jos joskus sellaiseen päädytään, kirjalliseen tapaamissopimukseen, se tulee olemaan tarkka ja yksityiskohtainen, parhaimmillaan vaikka kolmesivuinen.

Itse asiassa se elatussopimus pitäisi kohta päivittää. Lastenvalvoja ei ole ottanut yhteyttä sen suhteen, tuleeko isä itse varatulle käyntiajalle vai hoidetaanko asia exäpaskan paikkakunnan lastenvalvojan kautta konsultoiden ja papereita postitellen. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tästäkin tulee puuduttavan pitkä ja monivaiheinen sopimuksen laatimistapahtuma.

Tiedän, että tämä Isukkipaska on onnistunut samaan omalle ajattelukannalleen paitsi Enkelin -tietenkin!- myös lastenvalvojat. Nuo täysin narussa kuljeteltevat tyhmät lampaat, kuten hän lastenvalvojia ja kaikkia sossupuolen naisihmisiä nimitti silloin, kun Jutan suhteen käytiin oikeusprosessia. Hän saa nämä tyhmät naiset puolelleen, hän tietää miten niitä käsitellään. Hän vain on oma ihmeellisen upea itsensä, ja naiset makaa rähmällään hänen edessään, syövät kädestä. Ja kun hän tietää, että se toinen osapuoli, Jutan ja Titan epäkelpo äiti, saa raivarinsa ja hermoilukohtauksensa, paljastaa itsensä ja todellisuutensa, niin kaikki sympatiat on hänen puolellaan.

Mutta mietin, onko Enkeli oikeasti niin sokea. Pitäisikö jonkun avata hänen silmänsä? Kysyä: Entäs jos sinun lastesi isä olisi toiminut samalla tavalla kuin Isukki toimii näitä (omia?) lapsiaan kohtaan? Vai onko sinunkin suvussasi tapana, että aikuisen, etenkin isän, suu on lähempänä kuin lapsen suu,  tarve suurempi ja tärkeämpi kuin lapsen tarve? Näinkö sinäkin toimit omien lastesi kohdalla? Näinkö sinun lastesi isä toimii, sinun sukusi toimii? Mietipä asia tältä kantilta.

Nämä lapset eivät ole syyllisiä isänsä taloustilanteeseen. Siitä en ole vastuussa minäkään millään muotoa. Se on täysin tämän aikuisen ihmisen omien valintojen ja omien ratkaisujen lopputulos. Aivan kuten erokin. Hän on tiennyt, mitä seuraa kun hankkii lapsia ja mitä seuraa erosta.

Ja kun mietin tätä kaikkea, muistin Isukin yhden minulle epätoivoisen raivoisasti karjuman lauseen. Se oli omituinen kommentti. Se oli tasan sama väittämä, mitä Isukin mielestä Jutan ja Titan äiti (hänen ensimmäinen eksänsä) ajatteli ja toimi. Nyt se olikin sitten minun toimintatapaani.

Hän oli siis omassa ajattelussaan demonisoinut minut samanlaiseksi, jollainen oli ollut hänen ensimmäinen eksänsä.

Vai oliko sittenkään - oliko se nainen toiminut ja ajatellut, kuten Isukki väitti? Oliko se vain tämän miehen oman ajattelunsa projisointia, kohteena on aina se lasten exä, vaikka todellinen ajattelu on isukin itsensä ajattelua - ja toimintaa? Tai peräti Isukin oman äidin toimintaa ja ajattelua?