Pirpana on varmaan nyt siinä iässä, että reviiri lähtee laajenemaan melkoisella vauhdilla. Ja kaverit alkavat olla todella tärkeitä.

Kun soitan Pirpanaa iltapäiväkerhosta kotiin, hyvin usein hän sanoo, ettei tule vielä, hänellä oli kivat leikit Magdaleenan kanssa. Hän tulee sitten kotiin, kun Magdaleenakin lähtee.

Tai sitten saan puhelun, jossa taustalla kuuluu pikkulikkojen puhetta, selitystä, kikatusta, kysymyksiä, vastauksia. Pirpana kysyy, saako hän mennä Pepin tai Magdaleenan luo. Nyt on kyläilyjä koulun tai iltapäiväkerhon jälkeen ollut Magdaleenan luona. Tämä on näköjään kausittaista. Välillä ollaan enemmän Pepin luona, nyt sitten Magdaleenan.

Yksi kerta viime viikolla puhelin soi puolen päivän aikaan. Pirpana kysyi, voiko mennä Magdaleenan luo. Sanoin, että se sopii, jos se Magdaleenan vanhemmille sopii. Magdaleenan kotona olivat ukki ja mummo, ja heille sopi, ja kun lupasin, puhelimesta kuului innostunutta ja iloista tyttöjen riemunkiljuntaa.

Parin tunnin päästä puhelin soi. Iltapäiväkerhosta soittettiin. Huolestuin. Jotain on tapahtunut, sillä muutoin ei iltapäiväkerhosta soitella. Ja olihan seillä tapahtunut; Pirana ei ollut tullut ilttikseen ollenkaan!

Voi ei! Tytöt olivatkin lähteneet suoraan koulusta Magdaleenan kotiin. Olin kuvitellut, että tytöt menevät ensin iltikseen ja lähtevät sieltä Magdaleenan luo. Jälleen kerran olin vain olettanut, kysynyt vain osan kysymyksistä, mutta en ollut ymmärtänyt aivan kaikkia kiemuiroita tarkistaa ja varmistaa. Ja pikkulikat tietenkin unohtavat kertoa, kun asia on heille itsestäänselvyys.

Yhtenä päivänä iltapäiväkerho oli suljettu, koulutuksen takia. Pepin isä laittoi kyselyä, ja kyllä; Peppi voi tulla meille sinä iltapäivänä Pirpanan kanssa. Ajattelin, että tytöillä sujuisi iltapäivä yhtä kivasti ja iloisesti  kahdestaan kuin kouluaamutkin. Mutta ei. Pirpanalle tilanne oli uusi, ja ikävä iski. Sain lyhyen ajan sisällä kaksi itkuista puhelua. Onneksi teen lyhyttä päivää jo muutenkin. Muutoin ei olisi onnistunut töistä poislähtö heti puolenpäivän jälkeen. Minulla oli ajatus, että käyn kaupassa ruokaostoilla ensin, mutta olikin tehtävä toisenlainen ratkaisu. Ajoin kotiin, otin likat kyytiin ja menimme markettiin ruokaostoille. Samalla ostin joulukalenterit Pirpanalle ja Jiille. Romukalenterit, siis tavarakalenterit, koska partiolaisten kuvakalenteri jo on ja suklaa- tai karkkikalenteria en tykkää ostaa. Sitäpaitsi suklaassa on soijaa, ja Jii ei sitä siedä, ja joka-aamuinen soijanappulapala saa pojan vatsan aivan sekaisin lopulta. Sekin kun on koettu. Tytöille lupasin jäätelöt sen kunniaksi, että jaksoivat olla kauppareisulla kunnolla.

Kun Pepin äiti tuli hakemaan Peppiä, muksut olivat menossa ulos. Tytöt määkäsivät pettymyksestä. Ei vieläääää ! Läheisen koulun pihalle oli tehty vastikään kevytrakenteinen, pienehkö (siirrettävä?) skeittirata. Tytöt halusivat mennä testaamaan sitä potkulautojen kanssa. Äidin kanssa sovittiin, että hän hakee Pepin vajaan parin tunnin kuluttua.

Tänä aamunakin puhelin soi ja Peppi tuli taas meille. Tytöt lähtivät potkuttelemaan skeittirampille ja pienen välipalan jälkeen lähikauppaan karkkiostoksille, jonne myös Jii lähti. Potkulaudoilla.

Meillä on melkoinen rivistö potkulautoja. Jiin uusi hieno temppupotkulauta, jonka hän sai vuosi sitten joululahjaksi ja jonka kokoamisessa oli lieviä haasteita. Potkulaudan eturengas vinkui ja nitisi alusta alkaenkin, ja nyt Isukki korjasi sen. Isovanhempien varastosta löytynyt isompipyöräinen, käytetty, joka meni rikki heti ensimmäisellä käyttökerralla ja jonka Isukki on korjannut. Ja sitten kolme potkulautaa, jotka kävin hakemassa vaihtokauppaperiaatteella, kolmeen suklaapatukkaan. Ja yksi ikivanha romu, joka on lähinnä varaosina. Niin, että on mistä kavereillekin menopeliä lainata. Pirpanan Hello Kitty -potkulauta tarvitsee yhden ruuvin, koska Jiin synttäreillä pojat potkutteli sillä vähän turhan rajusti ja osa taisi tippua siinä touhussa. Unhohdin laittaa sen Isukin korjattavaksi silloin kun laitoin nuo kaksi muuta potkulautaa.

 

Peppi viipyi ja viihtyi meillä koko päivän. Ulkoulun ja kauppareissun jälkeen laitoin lapsille dvd:ltä Helinä Keijua ja sitten Hello Kitty -dvd:n, jonka Pirpana ostatti Isukilla tapaamisviikonloppuna kirpparikierrokselta.

Peppi olisi ollut meillä kyllä pidempäänkin, ja sopi keskenään isänsä kanssa näin, mutta me kaikki muut aloimme jo olla väsyneitä. Soitin Pepin isälle ja sovimme hakuajan, klo 17 Peppi sitten lähti. Sitä ennen Jii jo ennätti kysyä supattaa, että milloin Peppi oikein lähtee kotiinsa. Olihan likka meillä ollutkin, kymmeneltä aamulla tuli jo, eli 7 tuntia kyläilyä. Huh.