Pirpanan kautta minulle avautuu aivan uusi maailma. Semmoinen, jossa en ole itse elänyt ja jota en ole Kiirankaan kautta kokenut.

Tyttöjen maailma.

Kiira oli poikatyttö. Vauhdikas, energinen, aina liikkeessä, aina äänessä. Hän oli avoin ja suora olematta silti loukkaava tai ilkeä. Hän edellytti, vaati ehdotonta tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta, myös aikuisilta. Siitä tuli muutamat napit vastakkain -asetelmat etenkin päiväkodissa eskari-ikäisenä, kun tyttö vaati vastauksia miksi joku toinen mutta hän ei. Ei Kiira osannut liittyä kikattavien pikkulikkojen joukkoon, nukenrattaita kauniisti kävellen työntelemään, barbeilla somasti leikkimään, poikia nokka pystyssä inhoamaan.

Kiira otti nukenrattaiden stongasta kiinni ja lähti juoksemaan niin että kärryt kolisi,  juoksi pojat kiinni ja kävi leikkipainiin heidän kanssaan. Kiipesi puuhun, varastovajan katolle talon kulmaa pitkin (ja tuli alas pihlajan latvaa alas laskien, oikeasti, 6-vuotiaana), harrasti partiota, vpk:ta, kokkikerhoa, tyttökerhoa ja näiden kahden viimeisen jäädessä myöhemmin pois, kaikkea mahdollista muuta paitsi ei mitään vaaleanpunaista balattia eikä edes tennistä, sillä alkeiskurssin jälkeen "minä osaan jo kaiken" .

Äidin oma adhd. Oikeasti adhd.

Mutta Pirpana on tämmöinen tyypillinen kiharoitaan heilutteleva ja vaatteitaan asetteleva tyttölapsi. Prinsessa. Hyvin tyypillinen tyttö. Pirpana soittaa iltapäiväkerhosta ja kysyy, voiko hän mennä luokkakaverin luo. Luokkakaverin vanhemmat eivät kyllä asiasta mitään tiedä, mutta kyllä heille silti saa mennä. Takaa kuuluu pikkulikkojen kirkkaat äänet, puheen meteli. Pirpana puhuu yhtä aikaa minun ja kahden tai kolmen muun kaverinsa kanssa ja jokainen kaveri vuorollaan kommentoi. He olisivat pihalla, ulkona, koko ajan. Ja Pirpana menisi sinne mutkaisten ylä- ja alamäkien takana asuvan luokkakaverinsa luo - fillarilla. Toki se fillari pitäisi ensin kotona hakea. Pirpana, joka ei suostu fillarilla menemään edes kilometrin matkaa, uupuu parinsadan metrin jälkeen ellei ole sitä ennen toikkaroinut pyöränsä kanssa ojaan koiranpaskoihin kaatuen tai ajoradalle muita säikuttelemään. olisi nyt valmis ajamaan noin 3 km suuntaansa fillarilla yksin, ilman aikuista. Mukaan menoon lähtisi sähläämään myös Peppi joka niinikään hakisi oman fillarinsa, jolla on suostunut (tai oppinut) ajamaan vasta tänä syksynä.

Kuvio oli sen sortin sähellyksen kuuloinen pikkulikkojen keskenään sopima juttu, etten antanut lupaa. Toisella kertaa.

Erään kerran Pirpana ja Peppi sopivat keskenään, että Pirpana menee Pepin luo kylään suoraan ilttiskerhosta, koska minulla oli joku "kakkakokous", kuten Pirpana asian ilmasi.

Kyseessä oli Pirpanan oman luokan vanhempainilta, jossa myös Pepin  äiti oli paikalla.

Olin kyllä puhunut Pirpanalle, että hän voisi mennä Pepin luo, mutta en ollut selittänyt asiaa loppuun asti. Ajattelin, että laitan Pepin isälle viestiä, sopiiko se heille. Mutta tytöt soittelivatkin, että Pirpana lähtee suoraan ilttiksestä heille. Kysyin, onko Pepin vanhemmilta lupa ja joo, oli lupa, isi lupasi. Jotenkin kuvittelin lasten puheesta että se isi seisoo siinä iltapäiväkerhon eteisessä ja odottaa molemia tyttöjä mukaansa.

Kun illalla ajoin Pepin äidin perässä Pirpanaa hakemaan, selvisi, että tytöt olivat todellakin keskenään sählänneet tämän kuvion. Peppi oli sanonut äidilleen, että isi lupasi. Ja isälleen, että äiti lupasi. Ja minulle, että isi lupasi.

Emmekä me vanhemmat siis tajunneet tarkistaa toisiltamme, kun toisaalta jokaiselle osapuolelle sopi se, että Pirpana menee Pepin luo. Mutta olisihan siitä pitänyt aikuisiltakin lupa kysyä.

Olipa monimutkainen selostus ja monimutkainen kuvio yhdestä joka suuntaan luvallisesta kyläilystä.

Ja tämmöistä se taitaa olla jatkossakin. Kunnes Pirpana on oikeasti niin iso, että voi vain ilmoittamalla mennä kavereilleen. Vähän kyllä pelkään, että tämän likan kanssa kotiintuloajoista pitää vääntää vähän enemmänkin, samoin kuin yhteisesti sovituista säännöistä ja niiden noudattamisesta, tai edes ilmoittamisesta sen suhteen, että missä on milloinkin mennä liehumassa.

Jiin kanssa kuvio on paljon yksinkertaisempi ja selkeämpi. Tai ainakin vähän.