Suuri salaisuus, häpeä, nolostus.

Tästä ei sitten saa puhua, sitä ei saa kertoa kellekään!

Tämä asia, josta on vaiettava, jota en saa kertoa ja josta ei saa ääneen puhua - sen nimi on Jiin oikaisuhoito.

Just niin. Hampaiden oikaisuhoito. Ei sen ihmeellisempi tai suurempi asia. Tai siis, Jiille tämä on mitä ilmeisimmin suuri, iso ja ikävä asia, koska siitä ei saa puhua, ei kertoa eikä hän halua, että kukaan, ei edes pikkusisko, näkee hänet oikaisuhoitohärveli suussaan. Vain minä saan nähdä laitteen ja pojan oikaisuhärveli päässä ja suussa.

Kyseessä on van Beekin aktivaattori. Googlaamalla tästä löytyy lähinnä valmistusohjeet, eli siitä vaan muottia valamaan ja valmistamaan.

http://www.hammasteknikko.fi/tiedostot/syvapurenta_vanbeek.pdf

No joo.

Jiin purenta menee niin, että alahampaat osuvat ylähampaiden taakse, kitalakeen ja ikeneen. Kyseessä on geneettinen ominaisuus, eli tätä samaa purentavikaa on suvussa. Ja sitten muistin, että Jutalla oli joskus 10-vuotiaana joku kummallinen oikaisulaite, muotti, jonka laittoi suuhunsa yöksi. Minulle ennestään tuttua oli vain niskaveto ja "telaketjut" eli ne raudat hampaissa. Sekä alahapaiden päälle laitettava proteesimuotti, joka esti narskuttelun (Kiira sai tämmöisen lapsena lopultakin, sitä ennen tosin ennätti narskutella takahampaansa mataliksi ja täysin sileiksi). Vaaleansiniset tekohampaan näköiset olivat ihan omituiset. Ja toisaalta, ei se minulle kuulunutkaan, Jutta hoiti oikaisulaitteensa käytön ihan itsenäisesti.

Geneettinen taipumus tulee siis Isukin puolelta. Eikä minun puolen suvussa kenelläkään tämänkaltaista oikaisuhoitolaitetta ole koskaan ollut.

Van Beekin aktivaattoria varten on siis otettu Jiistä mallinnokset ja oikaisulaite tehty. Proteesin värin sai valita itse, glitteriä ja kuvaa oli mahdollista saada, ja Jii valitsi ihan vaan kirkkaan, läpinäkyvän, jossa on pieni hymiö. Päähän laitetaan kankainen "kehikko", jonka siivekkeet tulee korvien editse, siinä on pienet hakaset. Oikaisulaite laitetaan suuhun, sen ulkopuolelle tulevista metalliviiksistä vedetään kuminauhat, Leijonalenksut, hakasiin. Tämä pitää olla suussa 12 h/vrk.

Jiillä on siis geneettisesti periytyvänä ominaisuutena alaleuka pienempi kuin yläleuka. Jokin artikkelin mukaan syy on evoluutiossa; ruokavalio on muuttunut emmekä tarvitse enää niin vahvaa alaleukaa kuin esi-isämme ovat aikoinaan tarvinneet, alaleuka on siis evoluutiokehityksessä (joillakin) ihmisillä pienentynyt, mutta yläleuka ei ole pysynyt samassa tahdissa mukana.

Ja minä sitten jäin miettimään, onko tulevaisuuden ihminen semmoinen pienileukainen samaan tapaan kuin kuvaelmat avaruusolioista. Nehän ovat pitkäraajaisia, pitkiä, erittäin laihoja, suurisilmälisiä, pyöreäkalloisia - ja hyvin pienileukaisia.

No niin. Kyse on siitä, että genetiikka ohjaa alaleuan kasvua niin, että alahampaiden purenta ohjautuu etuhampaiden taakse, alahampaat jäävät Jiillä kokonaan ylähampaiden taakse. Nyt sitten ohjataan kasvua oikeaan purentaan. Se on tehtävä nyt, koska tämä oikausu on tehtävä kasvuvaiheessa. Jos hoitoa laiminlyödään, genetiikka vie leukojen kasvun siihen, mihin se geneettisesti menisi, ja nyt olisi tarkoitus korjata tämä... Asia selvä?

Alkuun Jii kiukutteli, vastusteli, meillä oli jo kina asiasta ja kun neuvottelut ja selitykset eivät auttaneet, jyrähdin. Oikaisuhoito on tehtävä, tässä on kyse terveydenhoidosta ja se on tehtävä, halusi hän tai ei. Se on suussa vaaditus 12 tuntia ja piste. Tässä ei kysytä, onko tämä kivaa tai haluanko tätä, tämä tehdään ja minä liimaan sen päähän vaikka väkisin, jos sitä ei sovussa ja suositolla käytetä. En nyt näillä sanoilla, mutta viesti meni perille. Kummallista, ettei mitään voi hoitaa tavallisen neuvottelun tai keskustelun kautta, vaan pitää aina jyrähtää ja hermostua!

Alkuun laite kipeytti suun. Aamu alkoi särkylääkkeellä ja pehmeällä aamupalalla. Vaalea leipä, jonka laitoin pieniksi palasiksi ja viiliä tai rahkaa.

Viikossa suu tottui ja kipu loppui. Aamupala on edelleen pehemämpi, ruisleivät jätän iltapalaksi.

Jii on tottunut laitteeseen ja huolehtii itse sen laittamisen,  hampaiden pesun ja laitteen pesun ja senkin, että kerran viikossa varmasti laitan proteesin Corega Tabsiin puhdistumaan. Samoin kuin ajastuksen, että laite on varmasti sen 12 tuntia kutakuinkin ollut. Ja niinä kertoina, kun se jää alle, Jii ottaa tilanteen takaisin, ja pitää laitetta suussa jopa 14 tuntia.

Huolellisuus ja tarkkuus on auttanut. Nyt oli kontrolli. Hampaiden virhepurenta on huomattavasti pienentynyt, alle kuukaudessa 1-2 mm ja se on paljon. Saimme kiitosta ja kehua ja minä loistin äidin ylpeyttä itseäni ja poikaani kohtaan. Jii sivuutti asian teinimäisellä "mitä sitten, ei kiinnosta" non verbali -urahduksella.

Seuraava kontrolli on joskus kuuden viikon päästä. Ei ole mikään tarve pitää tämän tiiviimpiä kontrolleja, koska hoito on lähtenyt näin hyvin käyntiin. Odottelemme molemmat sitä aikaa, että laitteen käyttöön tulee ns. välipäivät, eli esim. kerran kuukaudessa yksi vapaapäivä oikaisulle. Ja kun nyt hoitaa oikaisun huolella, se on ohi nopeammin. Tämä hoito kun kestää 1-2 vuotta...

Mutta Jii häpeää tai nolostelee tätä laitetta. Siitä ei saa vitsailla. Pehmokissa ei saa tulla sanomaan, että minäkin haluaisin tuommoiset viikset. Tästä ei saa puhua kellekään. Pekka luulee, että Jiillä on ihan kauheasti reikiä hampaissa, koska Jii ravaa niin usein hammaslääkärissä. Pekan äiti tästä sanoi, kun oli kehunut Pekalle, ettei Jiillä ole yhtään reikää. Ja Pekka oli "oikaissut " asian.

Pikkusisko ei saa nähdä, Jii kulkee kotona unirättiin kasvonsa ja päänsä piilottaen, aivan samaan tyyliin kuin oikeudenkäynnissä syytettynä istuvat ja kasvonsa piilottaneet,  joita tulee media ja muut uteliaat kuvaamaan. Isukki-tapaamisella mennään ilmeisesti samoilla linjoilla, eli Jii hoitaa oikaisuhoitonsa itse, unirättiin päänsä piilottaen. Mutta pääasia että hoitaa.