Eipä voi kuin ihmetellä, että mihin mahaan tuo Jii sitä ruokaa oikein ahtaa!  Jätkä on ohut kuin ojakeppi, syö monta kertaa päivässä annoksia, joilla ruokkisi yhden päiväkotiryhmän tai koululuokan verran tenavia.

Tänään jäi päivällinen välistä. Molempin tenavien harrastuksen alkoi tänään, mutta se ei ollut syy.

Jii oli unohtanut pehmokissansa kyläpäikkaan ja joutui jo viime yön nukkumaan  ilman nukkaiseksi, ikilikaiseksi ja kestotunkkasen hajuiseksi rakastettuja kissojaan. Hirvittävän parkumisen saattelemana niin, että Pirpana jo hermostui, kun ei saanut nukkua.

Pirpanan harrastuksen kimppakuljetukset meni uusiksi, kun piti ajaa monta mutkaa ja hakea ne kissat, jotta Jii selviäisi illasta ja ensi yöstä: Hain Pirpanan iltapäiväkerhosta, otin tytölle autoon mukaan pari voileipää sekä harrastekerhoon pienet eväät. Jiin soitin Pekan luolta kotiin syömään ennen omaan harrastukseensa lähtöä. Olin tehnyt Jiille pari voileipää valmiiksi jääkaappiin.  

Haimme pehmokissat, nuo lutkuiseksi rakastetut, oikean ja elävän kissan aseman perheessämme saaneet. Ja sitten ajeltiin Pirpanan harrastukseen kaikkein pahimmassa ruuhkassa. Enpä semmoisessa muista olleenikaan sitten ihan heti. Autojonot olivat kilometrien pituisia, liikkumattomia, kiiltävien peltien jonoa. En tiedä, oliko kyseessä sen kellonajan normiruuhka vai oliko siellä onnettomuus vaiko tietyöt hidastamassa.

Illalla laitoin isomman iltapalan: Jiille vähän isomman kuin Pirpanalle, joka syö paljon vähemmän. Paistoin possunkyljykset, joista olisi pitänyt tänään tulla päivällinen. Ne oli pakkasesta otettu, päiväys oli mennyt jo yli eli kyljykset pilalle, jos olisin huomiseksi jättänyt.

Lisäksi lämmitin rasian pohjalta pinaattiletut, joita oli niin vähän, ettei niistä aterian osaksi olisi ollut riittävästi.

Jii söi kaksi juustoruisleipää, kaupan valmisrahkan, kolme pinaattilettua ja kaksi possunkyljystä sekä pienen annoksen salaattia. Maitoa ja vettä ruokajuomaksi.

Niin, että semmoinen pikkuinen iltapa. Päivällisenäkin tuo olisi ollut ihan kohtuullinen. Varsinkin, kun haarukkaa heiluttaa kaveri, joka melkein häviää lyhtypylvään taakse.

Isänsä poika tuo jätkä on, mitä kropan malliin tulee. Pitkäraajainen ja hoikka. Nyt on ilmeisesti kasvukausi menosssa, koska on alkanut syömään ihan valtavia annoksia. Tai en tiedä onko se enää edes syömistä. Ruoka vain katoaa *hotkis, klups ja nielaus * ja lautanen on tyhjä.

Otatko jotain vielä lisää?

Mitä on? .... joo, voisin mä.... *glumps * hotkautus* ja sinne katosi sekin.

Aikaisemmin meillä ei koskaan ole ollut leipää tarjolla aterian aikana. Se on tavaksi jäänyt tilanne, koska Joakim ja Kiira eivät olisi syöneet oikeaa ruokaa, jos leipää olisi ollut esille. Olisi mennyt ihan vaan voileivän puputtamiseksi. Olivat lapsena huomattavasti pieniruokaisempia kuin nämä kaksi pienempää sisarusta.

Nyt on leipäkori ruokapöytään laitettava, ja muksut syö. Jopa Pirpana ottaa pienen leivän ruuan kaveriksi toisinaan. Riippuen tietysti siitä, mitä on ruokana. Keitot eivät pidä nälkää, enää! ilman voileipälisää aterialla

Kasvukausi tarkoittaa sitä, että ihan kohta Jiin vaatekaapissa on vain pieneksi kinahtaneita vaatteita, lahkeistaan lyhyeksi jääneitä housuja useampi kappale.