Pirpana on viikon päivät odottanut, milloin koulu alkaa. Reppu on ollut saman ajan pakattuna, uusi penaali, uusia kyniä ja kumeja, viimevuotinen reppu. Maanantaina Pirpana siirsi repun eteiseen lähtöä odottamaan.

Tänään sitten se koulu alkoi. Jipii ja kivaa ja jessjess ja ihquu ja .... ja...

Vaatteet katsottiin tarkkaan. Ison tytön vaatteet jo. Ei enää Hello Kittyjä, ei vaaleanpunaista. Sukkia ja lippistä myöten Pirpana katsoo asukokonaisuuden tarkkaan. On hänellä silmää yhdistellä asusteita, eipä käy kieltäminen.

Tänä aamuna Pirpana oli herännyt jo ennen minua. Peppi tuli meille seitsemän aikaan, koska ei osaa olla kotona yksin aamuisin. No, ei osaa Pirpanakaan, hänellä on isoveli siinä hetken aikaa aina turvana, Pepilla ei tätä ole, kun se esikoinen itse on. Peppi oli syönyt aamulla kotonaan vain omenan, eikä sitäkään enättänyt loppuun asti, kun piti lähteä. Äiti oli unohtanut aamupalan... ihan en ymmärtänyt tätä kuviota, mutta laitoin ruisleipäviipaleen Pepillekin. Hyla-maitoa meillä ei ole, joten lasiin tuli vettä.

Minä olin varautunut olemaan aamulla kotona, saattamaan lapsukaisen koulutielle.

Mutta ei minua tarvittu. Peppi ei saattajaa kaivannut ollenkaan, Pirpanalle riitti vain kävelytien alkuun. Pirpana olisi halunnut lähteä jo tuntia aikaisemmin koulun pihalle, mutta eivät sentään ihan niin aikaisin lähteneet.

Niin, ja Pirpana sai iltapäiväkerhopaikan. Valtava helpotus minulle. Mutta Pirpana oli pettynyt, kun selvisi, että kyseessä on kokopäiväpaikka, eikä häntä lähetetäkään automaattisesti osa-aikaisten aallossa klo 15 kotiin.

Minä teen osa-aikaista, 25 viikkotuntia ja 5 tuntia per päivä, jotta saan pikkuiseni luotsattua koulutaipaleelle. Mutta ei minua tarvitakaan. Minulla on isot lapset. Kesän aikana Pirpanasta on kasvanut iso ja itsenäisyyteen kypsynyt tyttö.

Minulla on siis ihan hitosti omaa aikaa. Senkus vaan keksisin, mihin sitä alan käyttämään.

*huoh*