Tylsä, tuulinen ja vähän kolea päivä. Mitä tehdä.

Mietin itekseni erilaisia vaihtoehtoja. Minulla on alekuponki kylpylään, mutta en oikein haluaisi, en jaksaisi kylpylää. Liikuntaharrastuksen pariin ei lapset olleet innokkaita. Mutta Sea Lifeen oli alennuskuponki, ja sinne menimme. Alelipusta huolimatta pääsymaksu oli ihan kiitettävän suuruinen ja Jii tuumasi, että ei täällä kyllä joka päivä käydä, jos alennuksenkin jälkeen on noin hintava sisäänpääsy.

Jiistä on tullut aika tiedostava rahan arvon suhteen. Eipähän tuo omia rahojaankaan mihinkään tuhlaile, säästelee rahapussissaan. Ehkä ostaa sitten jotain isompaa kerralla, mutta pienet mieliteot tuntuu osaavan laittaa aisoihin. Kurinalainen 11-vuotias. Tuon kun pitäisi.

Lähdimme siis SeaLifeen. Ihan mukava reissu. Jii on kovin kiinnostunut kaikesta, kovin tiedonjanoinen. Hän haluaa tietää, hän haluaa kuulla faktat.

Lapsilla oli vähän omaa rahaa. Rahapussit tosin kotona, mutta otan sitten heidän pussistaan ostosten summat pois. Pirpana etsi meritähti-pehmoa. On saanut jostain päähänsä, että semmoin on oltava. Eihän sitä SeaLifen shopitista löytynyt, mutta pehmoinen delfiini löytyi, ja omalla nimellä varustettu mustekynä. Melkein 15 euroa.

Jii oli niukalla tuulella. Hän osti suklaasilakan 2 eurolla. Siis suklaa, joka oli kääritty silakkakuvioituun folioon ja siitä sormen mittaisesta suklaapalasta piti pulittaa 2 euroa.

Ja siitä jatkoimme Lintsin maksuttomiin laitteisiin.

Kävimme Panoramassa. Minäkin. Pelkään korkeita paikkoja, mutta uuden harrastukseni myötä päätin rohkaista itseni sinne yläilmoihin maisemia katsomaan. En pelännyt niin paljon kuin normaalisti.

Kyllä Helsinki on hieno kaupunki! Upea, ihana. Olen aina rakastanut Helsinkiä. Toivon, että joskus vielä voisin asua Helsingin puolella, viihtyisällä hyvällä asuinalueella, rauhallisessa taloyhtiössä, luonnonläheisesti Helsingin keskustan tuntumassa, kaiken äärellä. Edullisesti. - Ja nyt saa nauraa. Yhtälö on mahdoton. Mutta haaveita ja toiveita saa ihmisellä olla.

Kiepuimme parissa maksuttomassa lasten laitteessa ja ostimme metrilakuja. Tai eihän Jii mitään lakritsaa valinnut, vaan hedelmäkarkki-nauhoja.

Minusta meillä oli kivaa.

Ja oli jotenkin hauska katsoa Lintsillä kaikkia niitä turisteja ja lomalaisia, perheitä, vanhempia lapsineen, jotka puhuivat murteella ja tutkivat Linnanmäen aluekarttaa. Väsymyksestä kitiseviä lapsia, hattaraa kärttäviä lapsia.

Lapset eivät edes olleet vailla ranneketta tai maksullisia laitteita. Muutamama maksuton laite SeaLifen jälkeen riitti. Ja ne lakunarut. Linnanmäellä tosin olemme joka vuosi käyneet, parhaina kahdesti. Tänä vuonna oli Puuhamaa järjestön kustantamana. Jii kävi oman koululuokkansa kanssa Lintsillä ja muuna aktiviteettinä on sitten se uusi yhteinen harrastus, mökkiloma juhannusviikolla ja tulevat lomareissut meren äärellä. Ehkä nämä alkavat riittää, ovathan lapset jo isoja. Pirpana vielä marisee pikkulikkamaisesti sitä ja tätä ja kaikkea ja vielä enemmän, mutta Jiillä alkaa olla järki päässä haluamisten suhteen. Ja ymmärtäähän hän jo aiva eri tavalla rahan arvon.

Kotona laitoin iltapalaa grillaten. Kyllä vain, luit oikein. Ostin laatuelektroniikkaliike Tokmannista pikkuisen sähkögrillin ja olen sillä grillannut jo päivälliseksi lapsille kanavartaita, maissia, makkaraa, ananasta. Nyt grillattiin iltapalafiiliksissä leipää, halloumia, nakkeja ja ananasta. Sähkögrilli keittiön lieden päällä on ehkä vähän karua, vuosaarta. Mutta ei minulla ole varaa ostaa mitään kaasugrilliä, ja hei, meitä on vain kolme. Miksi hankkisin jonkun pihakeittiön kaasupulloineen, kun vain kahdelle lapselle ja ehkä itselleni jotain pientä valmistan. Eri asia, jos meitä olisi enemmän. Pallogrillin ja hiilien kanssa en ala leikkimään, se touhu vaan ei onnistu. Ison pihalla seisovan grillin säilyttäminen on oma ongelmansa. Tilaa semmoiseen ei ole. Grilli, jossa on sähkövastukset ja jonka nostan keittiön leiden päälle, on meille ihan toimiva. Joskin vähän semmoinen yksinhuoltaja kaupungin vuokra-asunnossa - meininkiä se kyllä on.