Ja nyt on sitten parasta laittaa yhteenveto näistä tapaamiskuvioista.

Ensimmäisen kerran muutin virallisesti eri osoitteeseen 2009, kun lapset olivat vielä aika pieniä. Pirpana oli vajaan 2, Jii ei ollut vielä 6 vuotta täyttäni, kesän jälkeen aloitti eskarin. Minä olin kodinhoidontuella ja toimeentulotuen asiakas.

Lapsille muutto kerrostaloon ja ero Isukista oli rankka. He purkivat ikävänsä ihan aitoon parkumiseen, eteisen lattialla. Isukki teki silloin vielä yritystään eikä ennättänyt tavata lapsia lainkaan. Olisiko mennyt lähes kaksi (2) kuukautta, ennenkuin Isukilta liikeni aika lapsille. Ja me aloimme korjata parisuhteen ja uusperhekuvion ongelmia, tai niin minä sen käsitin silloin.

Myöhemmin Isukki siirtyi palkollisten rivistöihin ja teki työtä, jonka työajat olivat äärimmäisen epäsäännölliset ja hankalat. Hän teki töitä paljon, koska velkaa ja maksettavaa oli paljon, mutta palkka perustui puhtaasti provisioon, joten sekin vaihteli.

Tapaamisia ei ollut, vaan vietimme perheaikaa yhdessä.

Syksyllä 2011 muutin lasteni kanssa asumuseroon, ja siitä parin vuoden päästä erosimme virallisesti. Isukki laittoi eron vireille helmi-maaliskuun taitteessa 2013. Jos hän olisi malttanut odottaa pari kuukautta, asumuseron 2 vuotta olisi tullut täyteen ja ero olisi lähtenyt voimaan heti. Olisi jäänyt se 1. vaihe pois. No, hän teki ratkaisunsa, ja tämä on hyvä.

Tapaamiset olivat alkuun perheen yhteistä aikaa, sittemmin Isukki tuli edelleen meille ja minä poistuin kuvioista. Joskus hän tuli vain ilmoittamalla, että nyt hän on tulossa... Nämä olivat arki-iltaisin tai päivällä. Isukki vetosi töihinsä. 

Sittemmin tapaamiset olivat arki-iltaisin niin, että Isukki haki lapset, ajoi toiseen reunaan pääkaupunkidseutua ja palautti lapset illalla. Sitten aloimme kokeille, miten yökyläilyt sujuvat, ja niitä oli sittemmin arki-iltaisin noin kerran viikossa, täysin Isukin työaikojen mukaisesti. Jos jokin aika ei minulle ja lapsille sopinut, se peruttiin mutta tilalle ei tullut ehdotusta toiseksi tapaamiseksi. Eli tapaamiset meni täysin Isukin aikataulujen mukaan.

Jii ei olisi suostunut näihin tapaamisiin, koska pelkäsi Isukin isoa koiraa, joka näykki hampaillaan, käveli Jiin yli kun tämä istui lattialla, valtasi vuoteesta paikkansa jne. Työnsin pojan puoliväkisin, sain takaisin turhautuneen, vihaisen, pettyneen lapsen, joka tilitti tunnettaan, kokemaansa siitä, ettei ole Isukille tärkeä, ettei Isukki puutu koiran eikä pikkusisaren toimintaan häntä kohtaan. Yritin tästä puhua Isukin kanssa, mutta hän sanoi, ettei se ole noin. Minä yritin kertoa, että puhun lapsen kokemasta. Isukki ei nähnyt sitä, mitä yritin sanoa.

Kesäisin Isukki ei ollut lasten kanssa. Yhden kesäisen viikonlopun hän on viettänyt lomailun tunnelmissa lasten kanssa kaksi vuotta sitten. Tuolloin ero oli jo virallinen, 1. vaihe.

Jiin koulutyö kuitenkin kärsi näistä arki-iltatapaamisista.

Kesä 2014 oli ongelmallinen, koska vein Pirpanaa varapäiväkotiin, jossa hän ei viihtynyt ollenkaan. Minun työmatkasta kokonaisuudessa tuli pidempi, kun jouduin ajamaan ns. väärään suuntaan. Samaan aikaan Jii oli pitkän päivän yksinään kotona. Isukilla oli kyllä arkivapaata, mutta ei ottanut lapsia edes päiväaikaisesti luokseen tai niin, että olisi hakenut Jiin muutamaksi tunniksi, viettänyt aikaa pojan kanssa... Perustelut olivat, ettei voi tavata, koska minä olen asettanut tapaamisille nihilistisen ehdon. Lyhykäisyydessään ehto oli, että Isukki itse on tapaamisella lasten kanssa ja koska kuvioon kuuluu koiran ulkoilutus, on hänen asiansa miten sen hurtan kusetuksen järjestää, mutta lapset eivät ole Jutan huomassa (liittyy siihen, miten Jutta kohteli pikkuisia kun asuimme uusperheenä) eikä heitä sysätä isovanhempien luokse (kuten Titan tapaamiset toteutuivat), vaan lapset tulevat tapaamaan isäänsä, kyse on lasten ja isän välisestä tapaamisesta.

Tämän täysin järjenvastaisen, kiusaamismielessä astetun ehdon takia isä ei sitten voinut tavata lapsia.

Kesällä 2014 tapaamiset olivat siis samoin kuin aiemminkin, arkisin, noin kerran viikossa (tai 3 x/kk) klo noin 15 - seuraava aamu, Pirpana päiväkotiin, Jii kotiin itsekseen. Elokuussa 2014 tapamaisia ei ollut lainkaan, koska me olimme lomalla silloin, kun Isukki ehdotti.

Minä olin laittanut varsinaisen lomani elokuulle Pirpanan koulun alkamisen takia. Lomalla emme käyneet missään. Ei ollut aikaa, ei ollut rahaa, koska minun ja Jiin fillarit hajosi ja Jiin lisäksi fillari kävi hänelle pieneksi, ja jouduin ostamaan uudet.. Pyysin tiivisti töissä käyvältä Isukilta parikymppiä Jiin fillariin, synttärilahjana. Siis edes 20 e. Synttärilahjan kehyksessä. Hänellä ei ollut varaa tähän (vaikka lapset eivät ole hänelle mikään kuluerä, koska niitä elatusmaksuja ei ole).

Koulujen ja kerhojen alettua ehdotettu tapamaisilta sattui lasten harrastekerhon kanssa samaan aikaan. Kysyin lapsilta kumpi, he valitsivat kerhon eikä heidän  tarvinnut edes punnita vaihtoehtoja.  Se tuli samantien, ehdottomana valintana.

Syyskuusta 2014 lähtien tapaamiset ovat olleet kerran kuukaudessa yhden yön verran.

Tapaamisajankohdat saan tietää parhaimmillaan viikkoa aikaisemmin. Joskus olen laittanut useamman kuukauden tapaamisajankohdista ehdotukset, mutta en ole saanut niihin vahvistusta. Toukokuun tapaamiseviikonloppu vahvistettiin toukokuun alussa. Kesäkuusta olen ehdottanut, sitä hän ei ole vahvistanut. Saan siitä vahvistuksen varmaankin keäskuun alussa jos vanhat merkit pitävät paikkansa.

Heinäkuussa olen lomalla, enkä ole vielä suunnitellut enkä maksanut mitään kesäreissua. En peru, en lyhennä, en lopeta, en katkaise lomaani tapaamisten takia. Isukin mielestä tulen tekemään lomani ja reissuni tarkoituksellisesti niin, ettei tapaamiset onnistu. Minä siis otan kalenterin ja mietin, että tuossa olisi kiva tapahtuma ja tuossa edullinen reissu, mutta emmepäs menekään sinne, vaan otamme tuon toisen ajankohdan, koska Isukki varmasti haluaa tavata lapset juuri tuolloin. Jos isukki ehdottaa jotain näistä heinäkuun kolmesta viikonlopusta (hän ilmoitti jo, mikä viikonloppu ei hänelle sovi), minä tulen keksimään siihen lomareissn, vaikka muussa tapauksessa olisimmekin kotona pitämässä ikävää.

Että tämmöinen luottamus, tämmöiseltä pohjalta sitten yhteistyötä tapaamisten(kin) suhteen (kuin myös elatussopimusten, kts. edellinen postaus).

No, aika pitkä oli tämäkin yhteenveto.